keskiviikko 30. toukokuuta 2012

lisämunuaisten elvytystä


Sain lääkäriltä luvan vähentää jälleen kortisoniannostani. Edelliskertojen perusteella tiedän, että vähentäminen saattaa merkitä taudin oireiden sekä vieroitusoireiden ilmaantumista, joten nyt olen varautunut tilanteeseen ottamalla selvää siitä, miten voisin omin keinoin tukea prosessissa koville joutuvia lisämunuaisiani selviämään tilanteesta mahdollisimman helpolla. Aihetta googlailtuani ja siitä muiden lisämunuaisongelmaisten kanssa keskusteltuani kipaisin eilen kauppaan ja kasasin koriini kuvassa näkyvät tuotteet: luomukurkumaa, lakritsinjuuriteetä, karkeaa puhdistamatonta merisuolaa ja macajauhetta. Luontaistuotteet ja superfoodit ovat itselleni aika uusi asia, olen suhtautunut niihin kriittisesti enkä ole kokenut niitä tarvitsevani, mutta aihetta lisää tutkailtuani olen tullut siihen tulokseen, että ehkäpä kannattaa kokeilla kuitenkin tiettyjä aineksia, joista monet kertovat saaneensa apua sen kaltaisiin terveysongelmiin, mistä itsekin kärsin. Kookosöljy ja chiasiemenet ovat jo vakiokäytössäni, muita tämän alan tuotteita en ole käyttänyt.

Lisämunuaisten tukipakettini on siis seuraavanlainen:

1. Luomukurkuma
Kurkumaa pidetään eräänlaisena "luonnon kortisonina" (vaikuttava aine kurkumiini) ja sillä sanotaan olevan samankaltaisia vaikutuksia kuin synteettisellä kortisonilla, joten sen käyttö sopinee kortisonin rinnalle varsinaista kortisonia vähennettäessä lievittämään vieroitusoireita. Kurkumaa voi ostaa tablettimuodossakin, mutta itse päädyin tällä kertaa ostamaan luomukurkumajauhetta, jota aion käyttää ruoanlaitossa. Säännöllinen kurkumatablettien syöminen ei tunnu järkevältä, koska käytän rinnalla myös muita lisämunuaisia tukevia valmisteita.

2. Lakritsinjuuritee
Kuten kurkumalla, myös lakritsinjuurella (vaikuttava aine glykyrritsiini) on kortisonin kaltaisia, tulehdusta hillitseviä vaikutuksia.

3. Karkea puhdistamaton merisuola
Lisämunuaisten uupumuksesta kärsiville suositellaan lisämunuaisten "suolavesikylpyjä" juomalla pari kertaa päivässä lasillinen vettä, johon on liuotettu 1/4 - 1/2 tl karkeaa, puhdistamatonta merisuolaa. En ole vielä selvillä siitä, miksi suolan ajatellaan auttavan, joten aihe kaipaa lisää perehtymistä.

4. Macajauhe
Macaa on perinteisesti käytetty muun muassa hormonitasapainoa parantamaan ja stressiä lievittämään, ja koska stressi laittaa lisämunuaiset koville sekä järkyttää hormonitasapainoa laajemminkin, tuntuu mielekkäältä kokeilla, mitä maca tekee ololle. Sillä sanotaan olevan myös piristävää ja energisoivaa vaikutusta, mikä kuulostaa kroonisesta väsymyksestä kärsivän korviin hyvältä lupaukselta.

Se, onko näistä tuotteista oikeasti apua lisämunuaisille ja voinnin kannalta, selviää vain kokeilemalla. Jos ei olisikaan, niin olenhan ainakin oppinut taas uusia asioita terveydestä ja ravitsemuksesta.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

kroonisen tulehduksen lääkehoidosta


Tulinpa iloiseksi kuultuani tästä! Kyseinen kirjoitussarja tulee kuin tilauksesta tarpeisiini - olen toivonut, että joku ottaisi tämän teeman käsittelyynsä ja kirjoittaisi siitä selkeästi suomeksi, ja nyt aihe pääsee puitavaksi arvostamassani blogissa. Positiivista on myös se, että juttujen kirjoittaja on ravintotieteilijä, joka ei itse ole sidoksissa paleokehykseen, josta käsin suurin osa muista lukemistani ravintoa ja tulehdusta käsittelevistä artikkeleista on kirjoitettu. On hyödyllistä saada myös toisenlaista näkökulmaa aiheeseen.

Sarjan ensimmäistä kirjoitusta odotellessani tutkailin tekstin loppuosaan liitettyä lähdeluetteloa ja jäin lukemaan yhtä mainituista lähdeartikkeleista. Kiinnostuin siitä erityisesti siksi, että siinä problematisoidaan tulehduslääkkeiden käytön rooli kroonisten tulehdussairauksien hoidossa. Olen viime aikoina joutunut paljon miettimään sitä, miten suhtautua omaan lääkitykseeni ja sen jatkamiseen tai purkamiseen, sekä sitä, voisiko pitkäkestoinen lääkitykseni esimerkiksi suolistovaikutustensa kautta itse asiassa olla yksi syy siihen, ettei vointini ole kohentunut, ja näistä intresseistä käsin olen nyt yrittänyt tavata tuota maallikolle melkoisen työläästi avautuvaa artikkelia. Toki artikkeli kiinnosti muutenkin käsitellessään kysymystä länsimaisesta elämäntyylistä kroonisten tulehdustilojen aiheuttajana.

Artikkelissa tarkastellaan länsimaisia sairauksia evoluutionäkökulmasta, todeten, että krooniset tulehdussairaudet, jotka ovat nykyään hyvin yleisiä, ovat seurausta siitä, että ihmiset ovat joutuneet sopeutumaan sellaiseen elämäntyyliin, johon eivät ole geneettisesti ohjelmoituja ja jossa elimistö joutuu ratkomaan sellaisia ongelmia, joiden ratkomiseen sitä ei ole suunniteltu. Ihmisen elimistö on perimmiltään rakentunut sellaiseksi, että se kykenee itse parantamaan itseään, jos sille annetaan siihen tilaisuus, mutta joutuessaan itselleen täysin vieraaseen tilanteeseen se ei välttämättä kykenekään enää toteuttamaan tätä potentiaaliaan. Nykytilanteessa syömämme ravinto, liikunnan puute sekä jatkuva informaatiotulvan ja psykososiaalisen stressin keskellä eläminen asettaa moiseen tottumattoman elimistömme jatkuvaan hälyytystilaan sen tulkitessa nämä itselleen vieraat asiat uhkina itselleen. Monet krooniset, tulehdukselliset sairaudet ovat seurausta siitä, että elimistö yrittää puolustautua elämäntyylimme sille synnyttämältä uhkalta tavalla, joka on sille ominainen, eli kehittämällä tulehdus- ja stressireaktion. Tulehdusreaktiolle luontaisesti ominaista on, että se on omalakinen prosessi, joka saattaa itsensä loppuun uhkan eliminoimisen myötä - mutta länsimaisessa kontekstissa, jossa uhka on jatkuvasti hälynä, stressinä ja elimistön koville pistävänä ravintona läsnä, "vaara ohi" -merkkiä ei tulekaan elimistölle, vaan tulehdus ja siihen liittyvä stressihormonituotanto jatkuu ja kroonistuu. Kroonisten tulehdussairauksien lääkitseminen tulehduslääkkein ja immunosuppressantein sotkee sitten vielä lisää tätä elimistön perimmäistä kykyä saattaa tulehdusprosessi loppuun ja parantaa itse itseään.

Artikkelin kirjoittajat problematisoivat tulehduslääkkeiden käytön mielekkyyden kroonisten tulehdussairauksien hoidossa. Lääkkeillä hoidetaan tulehdussairauksien oireita saaden niihin usein nopeaakin apua, mutta helpotus on ohimenevää, koska tulehdusprosessi jää kytemään taustalle eikä taudin aiheuttaja poistu elimistöstä. Tavallaan tulehduslääkkeet siis itse pitävät yllä immuunijärjestelmän aktivaatiota ja tulehdustilaa. Samanaikaisesti päälle jää myös immuunijärjestelmän aktivaatioon sidoksissa oleva stressihormonituotanto aiheuttaen monenlaisia ongelmia esimerkiksi kortisoli- ja insuliiniaineenvaihduntaan liittyen. Pitkäaikainen lääkitys voi siis itse asiassa heikentää terveydentilaa ja aiheuttaa korjaamattomiakin liitännäisongelmia, eikä taudinaiheuttaja ehkä kuitenkaan poistu elimistöstä lääkityksen myötä.

Artikkelin kirjoittajien näkemys kuitenkin on, että ihmisen elimistö on onneksi itseään korjaava projekti, joka voi parantaa itse itseään, kun sille annetaan siihen mahdollisuus ja tarjotaan sille siihen suotuisat olosuhteet. Kun elämäntyyliä muokataan niin, että siitä poistetaan mahdollisuuksien mukaan länsimaisen elämäntyylin mukanaan tuomat stressorit, voi immuunijärjestelmä ja siihen sidoksissa oleva stressihormonijärjestelmä hiljalleen rauhoittua ja tasapaino palautua elimistöön.

Mietin asiaa omalta kannaltani. Jos tulehdusreaktio on muodostunut sairaudeksi, jonka oireita hoidetaan tulehduslääkkein, on mietittävä, onko lääkitystä mahdollista purkaa ja lopettaa, koska tämä on edellytys sille, että immuunijärjestelmä voi hoitaa tehtävänsä ja saattaa tulehdusprosessin loppuun sekä rauhoittaa stressihormonituotantonsa. Joskus lääkitys voi olla välttämätöntä sairauden aiheuttaessa lääkitsemättömänä peruuttamatonta kudostuhoa elimistön toiminnan kannalta elintärkeissä elimissä, mutta tulehdusreaktion rauhoittuessa purkua kannattanee kokeilla. Oikeanlaisen ravinnon saannilla, sopivalla liikunnalla sekä mahdollisimman stressittömän elämäntavan omaksumisella voi tukea immuunijärjestelmän rauhoittamista ja elimistön saattamista mahdollisimman tasapainoiseen tilaan, jossa sen on helpompaa sopeutua lääkityksen purkamiseen sekä oman itsensä parantamiseen.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

mitä paleolla ei syödä: viljat ja viljan kaltaiset ruoka-aineet

Kaunistahan tuo vilja on, mutta lautaselleni se ei ainakaan toistaiseksi pääse.

Opiskelen vasta sitä, millainen paleoruokavalio on ja mitkä ovat sillä tehtävien ruoka-ainevalintojen ja valitsematta jättämisen perusteet, ja koska muistiinpanojen kirjoittaminen on minulle ominainen tapa ottaa uusia asioita haltuun, kirjoittelen oppimaani blogimerkinnöiksi sitä mukaa kun perehdyn aiheeseen. Nyt selvittelen itselleni sitä, miksi tietyt ruoka-aineet ovat paleoajattelun mukaisesti mahdollisesti ongelmallisia terveyden kannalta ja miksi niihin kannattaa suhtautua kriittisesti. Tässä blogimerkinnässä käsittelen viljoja ja viljan kaltaisia kasveja. Seuraavissa kirjoituksissani tulen käymään läpi ainakin maitotuotteet sekä palko- ja koisokasvit.

Tietolähteenäni viljoihin liittyen on ensisijaisesti Meri Pekkasen MonkeyFood-blogissaan julkaisema artikkeli, joka on suomennos Robb Wolfin The Paleo Solution -kirjan viljoja käsittelevästä luvusta. Wolfin kirja vaikuttaa kiinnostavalta ja tilasinkin jo itselleni oman kappaleen opuksesta, jotta pääsen jatkossa lukemaan Wolfin näkemyksiä paleosta laajemminkin.

Viljoja ovat vehnä, ruis, kaura, ohra, hirssi, riisi ja durra. Kaura, kinoa ja maissi eivät ole viljoja, mutta anatomialtaan ja käyttäytymiseltään ne ovat viljan kaltaisia ja voivat aiheuttaa elimistössä samankaltaisia ongelmia kuin viljatkin. Viljoista terveyden kannalta ongelmallisia tekevät erityisesti niiden sisältämät lektiini-nimiset proteiinit. Gluteenipitoiset viljat (vehnä, ohra, ruis) ovat ehkä haitallisimpia, ja erityisesti vehnän sisältämä agglutiini (WGA) aiheuttaa monille ongelmia, mutta muutkin lektiinit aiheuttavat usein samankaltaista haittaa.

Lektiinit ovat ongelmallisia useasta eri syystä. Ne muun muassa aiheuttavat kahdenlaista puolustusreaktiota elimistössä. Ensinnäkin, koska ne ovat rakenteeltaan sellaisia, että ne pilkkoutuvat erittäin huonosti ruoansulatusjärjestelmässä, ne kulkeutuvat suurikokoisina suoliston läpi elimistöön aiheuttaen immuunijärjestelmän aktivoitumista ja vasta-ainetuotantoa elimistön käynnistäessä puolustautumisreaktion niitä vastaan; ja samalla kun immuunijärjestelmä hyökkää näitä haitallisiksi katsomiaan kappaleita vastaan, tuhoutuu usein myös molekyylirakenteeltaan samankaltaisia terveitä kudoksia, immuunijärjestelmän kohdistaessa puolustautumisreaktion siis omaan itseensä, minkä seurauksena todennäköisyys erilaisten autoimmuunisairauksien kehittymiseksi lisääntyy. Toiseksi, lektiinit voivat aiheuttaa elimistössä hälyytystilanteita sitä kautta, että ne rikkovat suoliston seinämää ja vahingoittavat suolinukkaa, aiheuttaen niin sanottua vuotavan suolen syndroomaa eli lisääntynyttä suoliston läpäisevyyttä ("vuotavasta suolesta" löytyy hyvä, paleoajatteluun sitoutumaton esittely Pronutritionist-blogista), sillä seurauksella, että suolistosta voi päästä vuotamaan elimistöön bakteereita, viruksia ja loisia, jotka eivät sinne kuuluisi ja jotka voivat aiheuttaa erilaisia vakaviakin sairauksia, joiden aiheuttajia vastaan elimistön immuunijärjestelmä joutuu puolustautumaan. Paleoajattelun mukaan lektiinit voivat siis usein olla yhtenä vaikuttavana tekijänä sekä monien autoimmuunisairauksien että joidenkin muidenkin sairauksien taustalla.

Lektiinit aiheuttavat myös ruoansulatusongelmia. Ne voivat rikkoa suolinukkaa, jonka hyvä kunto on hyvin toimivan ruoansulatuksen edellytys. Kun suolinukka vaurioituu, ruoansulatus vaikeutuu sitä kautta, että viestintäjärjestelmä suoliston sekä sapen ja haiman, jotka vastaavat ruoansulatusentsyymien tuotannosta, ei enää toimikaan kunnolla eikä ruoansulatusentsyymejä näin ollen tuotu. Seuraa ongelmia ruoan sulatuksessa sekä sappi- ja haimavaivoja. Ruoansulatus vaikeutuu vielä entisestään viljojen sisältämien proteaasi-inhibiittoreiden, jotka estävät ravinnon proteiinien pilkkomista, ansiosta. Ruokaa kulkeutuu pilkkoutumattomana elimistöön, mistä voi seurata allergisoitumista tavallisillekin ruoka-aineille. Ja kun sappi ei toimi, eivät myöskään rasvat ja rasvaliukoiset vitamiinitkaan (esim. A, D, K), jotka tarvitsevat sappinestettä, imeydy kunnolla. Myöskään esimerkiksi rauta, kalsium, magnesium, sinkki ja kupari eivät ehkä imeydy kunnolla, koska viljojen ja siementen fytaatit sitovat ne tiukasti itseensä estäen niiden vapautumista – seurauksena voi olla esimerkiksi osteoporoosia, raudanpuuteanemiaa ja magnesiumin puutteesta johtuvaa väsymystä.

Paleoajattelun mukaan viljojen ja lektiinien eliminoimisella ruokavaliosta voidaan estää autoimmuunireaktioiden, sairauksien ja yliherkkyyksien muodostumista sekä parantaa ruoansulatusta, sapen ja haiman toimintaa sekä ravintoaineiden imeytymistä. Immuunijärjestelmä rauhoittuu ja elimistön kyky taistella todellisia taudinaiheuttajia vastaan paranee, kun sen resurssit eivät kulu lektiinejä ja omia kudoksia vastaan taisteluun. Syntynyt kudostuho liittyen jo syntyneisiin autoimmuunisairauksiin ei tietysti korjaannu, mutta ymmärtääkseni on mahdollisempaa saada tauti ainakin rauhoittumaan sekä vähentää riskiä sairastua muihin sairauksiin, jotka voivat myös perussairautta pahentaa.

Maallikkona on hankalaa arvioida, missä määrin Wolfin esittämät ajatukset viljoista ovat tosia ja tieteellisesti perusteltuja, mutta sen verran vahvoja argumentteja hän on esittänyt lektiinien mahdollisista haitoista, että olen päätynyt kokeilemaan viljattomuutta omalla kohdallani pariinkin otteeseen. Ensimmäisellä kerralla, noin vuosi sitten, karsin ruokavaliostani noin kuukaudeksi gluteenipitoiset viljat, mutta söin kuitenkin muita viljoja ja viljojen kaltaisia ruoka-aineita kohtuudella, ja jo tuolloin havaitsin olossani dramaattista kohenemista ja piristymistä noin parin viikon ajan, olon sitten jostain syystä tasaannuttua takaisin entisekseen. Nyt olen ollut tiukalla autoimmuunipaleolla, jolla olen karsinut kaikki lektiinit, noin pari kuukautta, enkä ainakaan vielä huomaa voinnissani dramaattista muutosta lukuunottamatta kuumeilun vähenemistä, mutta tulehdusarvot ovat laskeneet kokeilun aikana huomattavasti ja pidän mahdollisena ja todennäköisenä, että muutokset liittyvät ainakin osin viljoista luopumiseen. Nämä omakohtaiset havainnot viljojen vaikutuksesta terveyteeni ovat minulle tällä hetkellä riittäviä todisteita paleoajattelun perustelluudesta ja motivoivat minua jatkamaan kokeiluani.

Leivänhimon iskiessä voi tekaista leivät vaikkapa mantelijauhoista ja erilaisista siemenistä. Itse tosin en enää nykyään juurikaan kaipaa leipää ruokavaliooni.

lauantai 5. toukokuuta 2012

paleokokeiluni

Ruokavalio, johon ensimmäisessä kirjoituksessani viittasin, on niin sanottu paleoruokavalio. Paleon keskeinen ajatus on se, että terve suolisto on kaiken terveyden perusta. Tietyt ruoka-aineet - erityisesti viljat, maitotuotteet ja palkokasvit - pistävät sisältämiensä antiravinteiden (gluteeni, kaseiini, lektiini) takia suoliston kestävyyden koville, ja monilla niiden käyttö voi rikkoa suolen seinämää niin, että antiravinteet ja erilaiset taudinaiheuttajat pääsevät muualle elimistöön, sillä seurauksella, että elimistö ryhtyy puolustautumaan niitä vastaan ja syntyy erilaisia yliherkkyyksiä sekä autoimmuuni- ja tulehdusreaktioita, jotka altistuksen jatkuessa voivat edetä autoimmuunisairauksiksi. Kun elimistö on joutunut puolustustilaan, eivät ravinnon sisältämät ravinteetkaan imeydy kunnolla, jolloin elimistö heikentyy entisestään. Tätä elimistön stressi- ja tulehdustilaa voidaan lähteä purkamaan karsimalla ruokavaliosta ainakin tietyksi ajaksi kaikki sellaiset ainekset, jotka voivat potentiaalisesti tulehdusta ja ärsytystä aiheuttaa, jolloin annetaan suolistolle ja elimistölle mahdollisuus korjata itse itseään. Mitä enemmän erilaisia autoimmuuni- ja muita oireita on, sitä rankemmalla kädellä karsintaa ruoka-aineiden suhteen tehdään, ja silloin vähemmänkin haitalliset ruoka-aineet pistetään sivuun ainakin tietyksi ajaksi. Tiukalla ns. autoimmuunipaleolla, jota suositellaan, jos sairastaa autoimmuunisairautta tai omaa muita vakavia terveysongelmia, viljojen, maitotuotteiden ja palkokasvien lisäksi karsitaan myös ainakin koisokasvit (mm. tomaatti, paprika, chili) sekä syödään vain rajoitetusti tai ei ollenkaan perunaa kuorittuna, valkoista riisiä ja kananmunia. Samoin rasvoihin kiinnitetään huomiota niin, että suositaan omega3:sta ja enimmäkseen vältellään tulehdusta aiheuttavaa omega6:sta.

Itse olen noudattanut kohta kaksi kuukautta paleon tiukkaa versiota. Syynä ruokavaliokokeilun aloittamiseen minulla oli ensisijaisesti saada helpotusta autoimmuunisairauteeni liittämiini oireisiin (kuumeilu, väsymys, kohonneet tulehdusarvot). Samalla mietin, että jos dieetistä olisi apua myös kilpirauhaseni laiskan toiminnan elvyttämiseen, niin sitä parempi. Mitään suolisto-ongelmia tai ruoka-aineyliherkkyyksiä minulla ei ole tietääkseni ollut, joten olin vähän skeptinen sen suhteen, josko ongelmani paleolla helpottaisivat, mutta yli neljän vuoden lääkemyrkkyjen popsimisen ja sairastamisen jälkeen olin ilman muuta valmis kokeiluun. Kun vielä ystäväni, joka myös sairastaa autoimmuunisairautta, johon ei lääkkeistä ole juuri ollut apua, aloitti lääkärinsä kehotuksesta paleokokeilun, ajattelin, että nyt on hyvä sauma hypätä samaan kelkkaan. Kuuden viikon ruokavalion noudattamisen jälkeen kävin verikokeissa sairauteni kontrollikäynnin yhteydessä ja kuulin, että tulehdusarvot olivat tippuneet niin, että esim. kroonisesti kohollaan ollut lasko on tippunut arvoon 22, lähelle normaalia (20 on viitteissä yläraja), kun se on aiemmin ollut 30 ja yli. Olen ihmeissäni, koska olen kuvitellut, ettei minulla ole mitään ongelmia suoliston kanssa, sillä suolisto-oireita tai ruoka-aineyliherkkyyksiä ei ole ollut. Ilmeisesti niitä sitten kuitenkin on ollut ja ne ovat aiheuttaneet elimistössäni tulehdusta ja imeytymisongelmia, ja ongelmia aiheuttavat ruoka-aineet karsimalla saan rauhoitettua tulehdusta ja autoimmuunireaktiota elimistössäni. Oireet eivät ole vielä juuri helpottaneet, lukuunottamatta jatkuvan kuumeilun vähenemistä, mutta suunta on selkeästi oikea, ja ilman muuta aion jatkaa nyt kokeilua. Ensimmäistä kertaa vuosiin tuntuu siltä, että tunnelin päässä näkyy valoa ja että voin saada helpotusta olooni. Sairauttani paleoruokavalion en odotakaan parantavan, mutta arvelen, että suoliston terveyden hoitaminen kuntoon auttaa elimistöäni toipumaan kohti tasapainoisempaa tilaa, jossa tulehdustilat ainakin osin rauhoittuvat ja ravintoaineiden imeytyminen helpottuu. Tämän seurauksena oloni voi ainakin jonkin verran helpottua ja samalla elimistön on mahdollista taistella paremmin myös sairauteni aiheuttajaa vastaan. Sitä en tiedä, ovatko suolisto-ongelmat syy siihen vai seuraus siitä, että olen sairastunut ja tullut erinäisin lääkeainein lääkityksi, mutta siitä olen vakuuttunut, että näitä ongelmia minulla nyt on ja että niiden kuntoon hoitaminen sekä turhista lääkkeistä eroon hankkiutuminen auttaa minua jatkossa voimaan paremmin sekä pärjäämään paremmin sairauteni kanssa.

torstai 3. toukokuuta 2012

tämän blogin tarkoitus

Kuulostaa varmaankin hullulta, kun sanon, että se, että lääketieteellinen ajattelu joutui enemmän tai vähemmän voimattomana iskemään hanskansa tiskiin sairauteni parantamisen suhteen, oli ehkä yksi parhaita minulle pitkään aikaan sattuneita asioita elämässäni, mutta siltä se juuri nyt tuntuu. Kun lääketiede ei voi minua auttaa, joudun itse miettimään, miten tulla jatkossa toimeen sairauteni ja oireideni kanssa. Kun minun ei tarvitse enää vannoa paranemisen nimeen ja suunnata kaikkia voimiani lääkekokeiluihin ja tutkimuksissa ravaamiseen, voin ryhtyä pohdiskelemaan kysymystä siitä, mitä voisin itse tehdä voidakseni mahdollisimman hyvin. Kai minä itsekin voisin vointiini omilla toimillani jotenkin vaikuttaa?

Aloin ottaa asioista selvää ja hyvin pian minulle alkoi hahmottua, mitä kaikkea olikaan jäänyt katvealueille pimentoon tarkasteltaessa asioita tiukan ja kapean lääketieteellisesti - missä oli puhe esimerkiksi oikeista ravintotottumuksista tai stressinhallinnasta? Pöyhin netin ravitsemustieteellisiä ja psykoneuroimmunologisia keskusteluja sekä manailin lääketieteen putkinäköisyyttä ja omaa naiivia lääketiedeuskovaisuuttani. Voisiko esimerkiksi ravintotottumusten muokkaamisella olla, kuten monessa lähteessä väitettiin, elimistössä käynnissä olevaa tulehdus- ja autoimmuunireaktiota vaimentava vaikutus? Miksei kukaan koskaan ollut tuolla valkotakkisten valtakunnassa maininnut sanallakaan siitä, että sairauteni hoito voisi sisältää muutakin kuin kortisonia ja sytostaatteja?

Minua kiukutti niin paljon, että päätin pistää ravitsemustieteelliset tutkimukset käytännön testiin ja muokkasin ruokavalioni uuteen uskoon karsien siitä muun muassa tulehdusta väitetysti ylläpitävät raaka-aineet. Viiden viikon dieetin jälkeen tulehdusarvoni olivat laskeneet suuren loikan, lähelle normaaliarvoja, oltuaan sitä ennen vuosia kroonisesti kohollaan.

Näyttää vähän siltä, että ratkaiseva tekijä toipumiseni alkuun saamisessa on ollut parantuminen pahanlaatuisesta lääketiedeuskovaisuudesta sekä vastuun ottaminen itse omasta terveydestäni ja oma-aloitteinen tiedon hankkiminen. Matkani on vasta alussa, ja sen tueksi olen perustanut tämän blogin, jonka tarkoitus on toimia terveysaiheisten pohdiskelujeni muistikirjana sekä toivottavasti kohti parempaa vointia suuntaavan vaellukseni dokumentoijana. Josko kirjoituksistani olisi jollekulle muullekin omalla vastaavalla vaelluksellaan hyötyä ja iloa, olen päättänyt ajatella ääneen ja julkaista kirjoitukseni blogiteksteinä. Jätäthän hyvä lukija itsestäsi merkin, jos tekstini herättävät sinussa ajatuksia.