sunnuntai 6. toukokuuta 2012

mitä paleolla ei syödä: viljat ja viljan kaltaiset ruoka-aineet

Kaunistahan tuo vilja on, mutta lautaselleni se ei ainakaan toistaiseksi pääse.

Opiskelen vasta sitä, millainen paleoruokavalio on ja mitkä ovat sillä tehtävien ruoka-ainevalintojen ja valitsematta jättämisen perusteet, ja koska muistiinpanojen kirjoittaminen on minulle ominainen tapa ottaa uusia asioita haltuun, kirjoittelen oppimaani blogimerkinnöiksi sitä mukaa kun perehdyn aiheeseen. Nyt selvittelen itselleni sitä, miksi tietyt ruoka-aineet ovat paleoajattelun mukaisesti mahdollisesti ongelmallisia terveyden kannalta ja miksi niihin kannattaa suhtautua kriittisesti. Tässä blogimerkinnässä käsittelen viljoja ja viljan kaltaisia kasveja. Seuraavissa kirjoituksissani tulen käymään läpi ainakin maitotuotteet sekä palko- ja koisokasvit.

Tietolähteenäni viljoihin liittyen on ensisijaisesti Meri Pekkasen MonkeyFood-blogissaan julkaisema artikkeli, joka on suomennos Robb Wolfin The Paleo Solution -kirjan viljoja käsittelevästä luvusta. Wolfin kirja vaikuttaa kiinnostavalta ja tilasinkin jo itselleni oman kappaleen opuksesta, jotta pääsen jatkossa lukemaan Wolfin näkemyksiä paleosta laajemminkin.

Viljoja ovat vehnä, ruis, kaura, ohra, hirssi, riisi ja durra. Kaura, kinoa ja maissi eivät ole viljoja, mutta anatomialtaan ja käyttäytymiseltään ne ovat viljan kaltaisia ja voivat aiheuttaa elimistössä samankaltaisia ongelmia kuin viljatkin. Viljoista terveyden kannalta ongelmallisia tekevät erityisesti niiden sisältämät lektiini-nimiset proteiinit. Gluteenipitoiset viljat (vehnä, ohra, ruis) ovat ehkä haitallisimpia, ja erityisesti vehnän sisältämä agglutiini (WGA) aiheuttaa monille ongelmia, mutta muutkin lektiinit aiheuttavat usein samankaltaista haittaa.

Lektiinit ovat ongelmallisia useasta eri syystä. Ne muun muassa aiheuttavat kahdenlaista puolustusreaktiota elimistössä. Ensinnäkin, koska ne ovat rakenteeltaan sellaisia, että ne pilkkoutuvat erittäin huonosti ruoansulatusjärjestelmässä, ne kulkeutuvat suurikokoisina suoliston läpi elimistöön aiheuttaen immuunijärjestelmän aktivoitumista ja vasta-ainetuotantoa elimistön käynnistäessä puolustautumisreaktion niitä vastaan; ja samalla kun immuunijärjestelmä hyökkää näitä haitallisiksi katsomiaan kappaleita vastaan, tuhoutuu usein myös molekyylirakenteeltaan samankaltaisia terveitä kudoksia, immuunijärjestelmän kohdistaessa puolustautumisreaktion siis omaan itseensä, minkä seurauksena todennäköisyys erilaisten autoimmuunisairauksien kehittymiseksi lisääntyy. Toiseksi, lektiinit voivat aiheuttaa elimistössä hälyytystilanteita sitä kautta, että ne rikkovat suoliston seinämää ja vahingoittavat suolinukkaa, aiheuttaen niin sanottua vuotavan suolen syndroomaa eli lisääntynyttä suoliston läpäisevyyttä ("vuotavasta suolesta" löytyy hyvä, paleoajatteluun sitoutumaton esittely Pronutritionist-blogista), sillä seurauksella, että suolistosta voi päästä vuotamaan elimistöön bakteereita, viruksia ja loisia, jotka eivät sinne kuuluisi ja jotka voivat aiheuttaa erilaisia vakaviakin sairauksia, joiden aiheuttajia vastaan elimistön immuunijärjestelmä joutuu puolustautumaan. Paleoajattelun mukaan lektiinit voivat siis usein olla yhtenä vaikuttavana tekijänä sekä monien autoimmuunisairauksien että joidenkin muidenkin sairauksien taustalla.

Lektiinit aiheuttavat myös ruoansulatusongelmia. Ne voivat rikkoa suolinukkaa, jonka hyvä kunto on hyvin toimivan ruoansulatuksen edellytys. Kun suolinukka vaurioituu, ruoansulatus vaikeutuu sitä kautta, että viestintäjärjestelmä suoliston sekä sapen ja haiman, jotka vastaavat ruoansulatusentsyymien tuotannosta, ei enää toimikaan kunnolla eikä ruoansulatusentsyymejä näin ollen tuotu. Seuraa ongelmia ruoan sulatuksessa sekä sappi- ja haimavaivoja. Ruoansulatus vaikeutuu vielä entisestään viljojen sisältämien proteaasi-inhibiittoreiden, jotka estävät ravinnon proteiinien pilkkomista, ansiosta. Ruokaa kulkeutuu pilkkoutumattomana elimistöön, mistä voi seurata allergisoitumista tavallisillekin ruoka-aineille. Ja kun sappi ei toimi, eivät myöskään rasvat ja rasvaliukoiset vitamiinitkaan (esim. A, D, K), jotka tarvitsevat sappinestettä, imeydy kunnolla. Myöskään esimerkiksi rauta, kalsium, magnesium, sinkki ja kupari eivät ehkä imeydy kunnolla, koska viljojen ja siementen fytaatit sitovat ne tiukasti itseensä estäen niiden vapautumista – seurauksena voi olla esimerkiksi osteoporoosia, raudanpuuteanemiaa ja magnesiumin puutteesta johtuvaa väsymystä.

Paleoajattelun mukaan viljojen ja lektiinien eliminoimisella ruokavaliosta voidaan estää autoimmuunireaktioiden, sairauksien ja yliherkkyyksien muodostumista sekä parantaa ruoansulatusta, sapen ja haiman toimintaa sekä ravintoaineiden imeytymistä. Immuunijärjestelmä rauhoittuu ja elimistön kyky taistella todellisia taudinaiheuttajia vastaan paranee, kun sen resurssit eivät kulu lektiinejä ja omia kudoksia vastaan taisteluun. Syntynyt kudostuho liittyen jo syntyneisiin autoimmuunisairauksiin ei tietysti korjaannu, mutta ymmärtääkseni on mahdollisempaa saada tauti ainakin rauhoittumaan sekä vähentää riskiä sairastua muihin sairauksiin, jotka voivat myös perussairautta pahentaa.

Maallikkona on hankalaa arvioida, missä määrin Wolfin esittämät ajatukset viljoista ovat tosia ja tieteellisesti perusteltuja, mutta sen verran vahvoja argumentteja hän on esittänyt lektiinien mahdollisista haitoista, että olen päätynyt kokeilemaan viljattomuutta omalla kohdallani pariinkin otteeseen. Ensimmäisellä kerralla, noin vuosi sitten, karsin ruokavaliostani noin kuukaudeksi gluteenipitoiset viljat, mutta söin kuitenkin muita viljoja ja viljojen kaltaisia ruoka-aineita kohtuudella, ja jo tuolloin havaitsin olossani dramaattista kohenemista ja piristymistä noin parin viikon ajan, olon sitten jostain syystä tasaannuttua takaisin entisekseen. Nyt olen ollut tiukalla autoimmuunipaleolla, jolla olen karsinut kaikki lektiinit, noin pari kuukautta, enkä ainakaan vielä huomaa voinnissani dramaattista muutosta lukuunottamatta kuumeilun vähenemistä, mutta tulehdusarvot ovat laskeneet kokeilun aikana huomattavasti ja pidän mahdollisena ja todennäköisenä, että muutokset liittyvät ainakin osin viljoista luopumiseen. Nämä omakohtaiset havainnot viljojen vaikutuksesta terveyteeni ovat minulle tällä hetkellä riittäviä todisteita paleoajattelun perustelluudesta ja motivoivat minua jatkamaan kokeiluani.

Leivänhimon iskiessä voi tekaista leivät vaikkapa mantelijauhoista ja erilaisista siemenistä. Itse tosin en enää nykyään juurikaan kaipaa leipää ruokavaliooni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti