torstai 3. toukokuuta 2012

tämän blogin tarkoitus

Kuulostaa varmaankin hullulta, kun sanon, että se, että lääketieteellinen ajattelu joutui enemmän tai vähemmän voimattomana iskemään hanskansa tiskiin sairauteni parantamisen suhteen, oli ehkä yksi parhaita minulle pitkään aikaan sattuneita asioita elämässäni, mutta siltä se juuri nyt tuntuu. Kun lääketiede ei voi minua auttaa, joudun itse miettimään, miten tulla jatkossa toimeen sairauteni ja oireideni kanssa. Kun minun ei tarvitse enää vannoa paranemisen nimeen ja suunnata kaikkia voimiani lääkekokeiluihin ja tutkimuksissa ravaamiseen, voin ryhtyä pohdiskelemaan kysymystä siitä, mitä voisin itse tehdä voidakseni mahdollisimman hyvin. Kai minä itsekin voisin vointiini omilla toimillani jotenkin vaikuttaa?

Aloin ottaa asioista selvää ja hyvin pian minulle alkoi hahmottua, mitä kaikkea olikaan jäänyt katvealueille pimentoon tarkasteltaessa asioita tiukan ja kapean lääketieteellisesti - missä oli puhe esimerkiksi oikeista ravintotottumuksista tai stressinhallinnasta? Pöyhin netin ravitsemustieteellisiä ja psykoneuroimmunologisia keskusteluja sekä manailin lääketieteen putkinäköisyyttä ja omaa naiivia lääketiedeuskovaisuuttani. Voisiko esimerkiksi ravintotottumusten muokkaamisella olla, kuten monessa lähteessä väitettiin, elimistössä käynnissä olevaa tulehdus- ja autoimmuunireaktiota vaimentava vaikutus? Miksei kukaan koskaan ollut tuolla valkotakkisten valtakunnassa maininnut sanallakaan siitä, että sairauteni hoito voisi sisältää muutakin kuin kortisonia ja sytostaatteja?

Minua kiukutti niin paljon, että päätin pistää ravitsemustieteelliset tutkimukset käytännön testiin ja muokkasin ruokavalioni uuteen uskoon karsien siitä muun muassa tulehdusta väitetysti ylläpitävät raaka-aineet. Viiden viikon dieetin jälkeen tulehdusarvoni olivat laskeneet suuren loikan, lähelle normaaliarvoja, oltuaan sitä ennen vuosia kroonisesti kohollaan.

Näyttää vähän siltä, että ratkaiseva tekijä toipumiseni alkuun saamisessa on ollut parantuminen pahanlaatuisesta lääketiedeuskovaisuudesta sekä vastuun ottaminen itse omasta terveydestäni ja oma-aloitteinen tiedon hankkiminen. Matkani on vasta alussa, ja sen tueksi olen perustanut tämän blogin, jonka tarkoitus on toimia terveysaiheisten pohdiskelujeni muistikirjana sekä toivottavasti kohti parempaa vointia suuntaavan vaellukseni dokumentoijana. Josko kirjoituksistani olisi jollekulle muullekin omalla vastaavalla vaelluksellaan hyötyä ja iloa, olen päättänyt ajatella ääneen ja julkaista kirjoitukseni blogiteksteinä. Jätäthän hyvä lukija itsestäsi merkin, jos tekstini herättävät sinussa ajatuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti