torstai 23. elokuuta 2012

tilannekatsaus

Kesä tuntuu vetelevän viimeisiään etuajassa, ja tunnen, että nyt on hyvä aika vetää yhteen kesän kuulumisia hyvinvointiprojektini kannalta ajatellen sekä piirtää suuntaviivoja pian alkavaa syksyä varten.

Minun oli tarkoitus jatkaa kesän ajan paleoruokavaliotani sekä opetella ottamaan tavakseni meditoida päivittäin sekä harrastaa jaksamiseni rajoissa kevyttä liikuntaa. Meditaatioharjoituksistani kirjoitinkin jo edellisessä postauksessani - suoritin siis 21 päivän meditaatiohaasteen, joskaan en kovin hyvällä menestyksellä, enkä ole sen jälkeen vielä toistaiseksi jatkanut meditoimista. Varsinaista liikuntaohjelmaa en myöskään vielä kesän aikana itselleni suunnitellut tai ottanut toteuttaakseni, mutta harrastin oman mittapuuni mukaan melko runsaasti hyötyliikuntaa esimerkiksi mustikoita ja sieniä poimien. Vointini oli kesän aikana jatkuvasti noususuuntainen, mikä mahdollisti suuremmat määrät fyysistä ja psyykkistä aktiivisuutta kuin mikä on ollut minulle vuosiin mahdollista. Jaksoin touhuta, eikä palautuminen rasituksestakaan vienyt päiväkausia. Unta tarvitsin edelleen runsaasti, mutta päiväunet eivät olleet enää kesän edetessä jokapäiväinen pakko.

Ruokavalion noudattamisesta otin hieman lomaa viettäessäni aikaa mökillä tai tien päällä lyhyen lomareissun merkeissä. Kaikkien viljojen ja maitotuotteiden suhteen noudatin kyllä edelleen nollatoleranssia, mutta koiso- ja palkokasvit, peruna, riisi ja sokeri sekä alkoholi vierailivat satunnaisesti lautasellani ja lasissani. Etenkin reissussa ollessa oikeaoppinen syöminen olisi ollut sen verran haasteellista, että löysäsin suosiolla pipoani ja rakensin syömiseni rennommalla otteella. Liekö sitten tästä lipsumisesta johtuvaa se, että nyt parin viimeisen viikon aikana vointi on tasaisesti hiipunut huonommaksi... Pientä kuumeilua on taas esiintynyt ja väsymys pakottaa yhä useammin päiväunille. Tänäänkin olen eilisen aktiivisemman päivän jälkeen lähinnä vain maannut ja nukkunut.

Nyt, kun arki on taas alkanut, on helpompaa palata rutiineihin sekä muodostaa uusia, hyviä tottumuksia. Olen jo aloittanut itseni ruotuun palauttamisen, mitä tulee syömisiini: nyt menen eteenpäin taas autoimmuunipaleota noudattaen ainakin seuraavan kuukauden, kuulostellen tämän vaikutusta vointiini sekä tulehdusarvoihini, jotka mittattaneen seuraavan kerran syys-lokakuussa. Meditaatioharjoitukset jatkuvat ensi maanantaista alkaen uuden kymmenenpäiväisen, netissä suljetulle ryhmälle järjestettävän meditaatiosession merkeissä, ja lukemista odottaa myös kaksi kirjastosta lainaamaani mindfulness-aiheista kirjaa. Toivottavasti löydän myös liikuntasuunnitelman tekemiseen ja noudattamiseen pian energiaa.

Myös sairaala-arki on kesätauon jälkeen taas alkamassa tutkimuksineen ja kontrollikäynteineen. Lääkitysten purku tulee jatkumaan, jos tutkimustulokset kertovat elimistöni tulehdustilanteen rauhallisuudesta, ja myös kilpirauhasen toiminnan suhteen on tutkimuksia ja lääkityksen säätöä tiedossa. Kun sairastaa päällekkäin samanaikaisesti useampaa kroonista sairautta, on hankalaa tietää, mikä oire johtuu mistäkin sairaudesta ja miten kutakin oiretta ja sen syytä voisi hoitaa, ja minua on pitkään mietityttänyt se, kuinka suurelta osin erilaiset oireeni voivat itse asiassa olla myös kilpirauhasen toiminnan häiriöistä johtuvia, hoitoni ja tutkimusteni painopisteen oltua tähän mennessä tulehduksellisen autoimmuunisairauteni hoidossa. Tästä kilpirauhasproblematiikasta kirjoitan ehkä lisää seuraavissa postauksissa.

maanantai 20. elokuuta 2012

meditaatiohaasteesta ja meditoivasta elämäntavasta

Sain suoritettua läpi edellisessä postauksessani mainitsemani meditaatiohaasteen, joskaan en oikeaoppisesti tai sillä intensiviteetillä, jolla olin toivonut sen läpi käyväni. Ajoitus ei ollut lomien ja kesäkiireiden vuoksi paras mahdollinen, ja lisäksi se konsepti, jolle harjoitteet oli rakennettu, tuntui jotenkin vähän vieraalta. Inspiraatio oli kateissa suurimman osan aikaa ja jo toisella viikolla tekemättömät harjoitukset alkoivat kasaantumaan rästihommiksi, joita sitten suoritin vasemmalla kädellä useamman aina kerrallaan, hyppien usein hiljentymisharjoitusosioiden yli ja keskittyen kuuntelemaan ja sisäistämään ainoastaan meditaation alussa esitetyn ajatuksen. Jokin siinä haasteen toteutuksessa tökki vastaan, harjoitusten kaavamaisuus ja tunne niiden "päälle liimatusta" luonteesta... Toisaalta, jos olisin ehtinyt ja jaksanut paneutua niiden tekemiseen paremmin, olisin varmaankin saanut niistä enemmän irti. Nyt olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että sain haasteen käytyä läpi edes tällä puolittaisella tavallani, ja että tämä kokemus ei tehnyt meditoimisesta minulle negatiivista asiaa, vaan päin vastoin synnytti kipinän lähteä tutkimaan tätä asiaa enemmän toisten haasteiden ja harjoitusten kautta, etsien jatkossa sitä omampaa tekemisen ja hiljentymisen tapaa. Sain haasteen tarjoamien ajatusten kautta itselleni perusymmärryksen siitä, mistä meditoimisessa on kyse ja voin nyt lähteä soveltamaan näitä ajatuksia omassa elämässäni.

Meditoiva elämäntapa, jonka haluaisin jatkossa oppia omaksumaan omakseni, on ainakin seuraavia asioita:

Tuntemuksia ja intuitiota kuunteleva ja niiden antamien viestien mukaan toimiva.

Nykyhetkelle avoin ja siinä elävä ja sen hyväksyvä, annetusta oppiva, vastaanottavainen ja tuomitsematon.

Jakamiseen ja antamiseen suuntaava - jaettu hyvä peilautuu aina moninkertaisesti takaisin.

Rakastava ja kunnioittava - itseään, muita ihmisiä, maailmaa.

Meditoimisen ja rakastavan elämänasenteen aktiivisesti valitseva - meditoiminen on tie todellisen, oletusten ja ajatusten tuolla puolen olevan, koskettamiseen.

Jatkossa tehtäväkseni tulee miettiä, mitä tämä kaikki tulee merkitsemään käytännössä omassa elämässäni.