sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Wilsonin syndroomani ja sen hoitosuunnitelma

Nyt on labratulokset saatu ja lääkärissä käyty. Wilsonin syndrooma -diagnoosihan sieltä sitten tulla napsahti suhdeluvulla 7.2 ja lääkitykseksi määrättiin liothyroniini sekä joitakin lisäravinteita. Kirjaan tähän muistiin arvoja, joiden pohjalta hoitoihin ryhdytään, ja tulen päivittämään hoitokertomustani sitä mukaa kun hoito etenee.

Julkisella puolella 19.11.12 mitatut, liohoidon onnistumisen kannalta keskeiset veriarvot:

ferritiini 21
aamukortisoli (S-Korsol) 216
B12-vitamiini 181

--> Näiden arvojen pohjalta yksityisen puolen lääkärini suosittelee minulle rauta- ja B12-lisän aloittamista sekä lisämunuaisten toiminnan analyysin teettämistä kortisolin kokonaistuotannon tilanteen hahmottamiseksi (pelkkä aamuarvo, joka sekin oli kohdallani matalahko), ei kerro vielä paljoakaan lisämunuaisten tilanteesta). Rauta-, B12- ja kortisoliarvojen on oltava sopivalla tasolla, jotta liolääkitys voi onnistua ja T3-hormoni kulkeutua verenkierrosta solutasolle.

T3-reseptoreja lähdetään kohdallani puhdistamaan purkamalla pois tyroksiinilääkitys kolmen viikon aikana sekä ottamalla tyroksiinin rinnalle ja sitten ainoaksi lääkitykseksi liothyroniini. Lioannosta nostetaan, kunnes elimistössä tapahtuu ns. clearing-ilmiö eli T3-reseptoreiden puhdistuminen, minkä jälkeen liolääkityksen määrää lasketaan ja suunnitellaan hoidon jatko ja mahdollinen jatkolääkitys. Kilpirauhasarvot, joiden pohjalta hoitoa aloitellaan, ovat seuraavanlaiset:

TSH 0.21 (vähän alle viitteiden, kevyesti liikatoiminnan puolella)
T4V 21.9 (aivan viitteiden yläpäässä, lähes liikatoiminnalla)
T3V 4.4 (matalahko)
(mitattu 19.10.12 julkisella puolella)

rT3 39.4 (yli viitteen ylärajan, liikatuotannon puolella) 
(mitattu yksityksellä puolella, testin hinta 135 euroa + näytteenottomaksu noin 16 euroa)

Wilsonin syndrooma -diagnoosi saatiin suhteuttamalla toisiinsa matalahko T3-arvo ja korkea rT3-arvo, suhdeluvuksi tullessa 7.2 eli aivan selkeä ja hoitoa vaativa rT3-dominanssi on kyseessä.

Huomenna menen apteekkiin lioreseptini ja sitä varten tarvittavan erityislupahakemuksen kanssa toivoen saavani lääkkeet nopeasti ja pääseväni aloittamaan uuden lääkityksen vielä ensi viikon aikana. Lisäksi tilasin jo lisämunuaisen toiminnan analyysin, jonka toivon pääseväni tekemään ja lähettämään eteenpäin analysoitavaksi vielä alkuviikon aikana. Koska hoitava lääkärini lähestyy ihmistä ja terveyttä kokonaisvaltaisesti, hän suositteli minulle myös suoliston kunnon analyysin teettämistä, mutta harkitsen vielä tämän testin tilaamista, koska en ole koskaan kärsinyt vatsavaivoista ja koska hoitoni on jo nyt tässä vaiheessa nielaissut satoja euroja hyvin rajallisista rahavaroistani (rT3-testin teettäminen n. 150 euroa, lääkärinpalkkio matkakuluineen n. 153 euroa, lisämunuaisten analyysi 169 euroa). Sain sitten kehoituksen käyttää varmuuden vuoksi lääkärin määräämiä probiootteja reilun puolen vuoden mittaisen kuurin. Visiitti luontaistuotekauppaan lääkärin kirjoittaman ostoslistan kanssa oli kuitenkin järkytys - suositellut probiootit, joita en ehkä edes tarvitse, tulevat maksamaan minulle useita satoja euroja. Mietin vielä siis, onko järkevää sittenkin teettää suolistotesti, joka maksaa 170 euroa, mutta joka voi säästää satasia säästyessäni turhilta luontaistuoteostoksilta. Kaikki "ärrävikaa" hoitavat lääkärit eivät tosin testaa suolistoa lainkaan, joten kyse on lääkärikohtaisesta hoidollisesta painotuksesta, jonka perusteita aion tarkemmin tutkia ja muodostaa sitten oman kantani asiaan. Rautalisä ja B12-vitamiinivalmiste joka tapauksessa ovat pakollisten ostosten listalla, ja lisämunuaisten mahdollisesta tukemisesta päätetään sitten ajallaan, kunhan testin tulokset tulevat.

perjantai 16. marraskuuta 2012

ärrävian opiskelua ja lääkärireissuun valmistautumista

"Ärrävika"-asian selvittely ja tulevaan lääkärikäyntiin valmistautuminen jatkuu. Olen jossain määrin selvillä siitä, mistä tässä rT3-dominanssissa on kyse ja millainen on lääkitys siihen, mutta syvempi ymmärrys siitä, mitä onnistunut hoito minulta ja elimistöltäni nyt edellyttää, on nyt opiskelun alla.

Hyvän, tiiviin suomenkielisen tietopaketin T3- ja rT3-hormoneista sekä Wilsonin syndroomasta löysin Kilpirauhanen.comin sivuilta. T3, jonka määrä elimistössäni matalahko ja joka ei pääse solutasolla vaikuttamaan sen peilihormoni rT3:n vallattua T3:lle tarkoitetut reseptorit, on hormoni, joka - ja jonka puute - vaikuttaa elimistössä vähän kaikkeen: kasvuun ja kehitykseen, aineenvaihduntaan, lämmönsäätelyyn, sydämen rytmiin ja aivojen toimintaan. Moni sumupäinen ja alavireinen on saanut T3-lääkityksestä avun oireisiinsa, sillä lääkityksellä on positiivisia vaikutuksia moniin kognitiivisiin toimintoihin, kuten keskittymiskykyyn ja muistiin, ja sen käyttö monilla myös kohentaa mielialaa ja vähentää mahdollisia masennusoireita.

rT3-hormonia elimistö tuottaa aina keholle stressiä aiheuttavissa, energian säästöä edellyttävissä tilanteissa. Monien kilpirauhaspotilaiden kohdalla rT3-hormonin eritystä lisäävät erityisesti seuraavat tekijät:

1. Kortisolin liika- tai vajaatuotanto.
Liikatuotannossa keho tulkitsee potilaan olevan stressin alla ja lisää energian säästämiseksi T4:n muuntoa muotoon rT3.
Vajaatuotannossa taas T3 ei pääse solutasolle, koska ei ole kortisolia sitä kuljettamaan, jolloin se kerääntuu vereen. Keho alkaa tätä tilannetta kompensoidakseen sitten tuottaa enemmän rT3-hormonia.

2. Raudan puute johtuen raudan huonosta imeytymisestä tai liian vähäisestä B12-vitamiinin saannista (B12-vitamiinia tarvitaan raudan imeytymiseen). Raudan puutteessa ja verisolujen vähentyessä kilpirauhashormonit kasaantuvat verenkiertoon ja T4-T3-muunto heikkenee (peroksidaasin edellyttäessä raudan saatavilla oloa). Kompensoidakseen liiallista kilpirauhaspitoisuutta veressä keho ryhtyy tuottamaan rT3-hormonia.
Raudan puute voi johtaa ongelmiin myös kortisolituotannossa, mikä sitten taas osaltaan voi pahentaa rT3-ongelmaa.

--Toisin sanoen, T3-hormoni tarvitsee riittävän määrän rautaa ja kortisolia (ja B12-vitamiinia) päästäkseen vaikuttamaan solutasolla, ja kääntäen, raudan, kortisolin sekä B12-vitamiinin puutos synnyttää ja ylläpitää rT3-ongelmaa.

rT3-ongelman hoitoa voi lähestyä ainakin kolmesta eri vinkkelistä: jäljittämällä ja hoitamalla ongelman syitä (stressitekijöiden poistaminen, ruokavalion muokkaaminen, kortisolitasojen kuntoon saattaminen, raudan puutteen ja syiden - esim. ruokavalio tai B12-puutos - korjaaminen), puhdistamalla ja elvyttämällä maksan toimintaa (suurin osa rT3:sta muunnetaan tai puhdistetaan pois maksassa; maarianohdake + rauta sekä seleeni puhdistuskeinoina) sekä aloittamalla liothyroniinilääkityksen. Lievemmän rT3-ongelman kohdalla jo pelkkä lisämunuaisten ja rautatasojen kuntoon saaminen voi poistaa rT3-ongelman.

//

Omalla kohdallani tilanne on sellainen, että todennäköisesti sekä kortisoli, ferritiini että B12 ovat melko matalalla tasolla ja että oloni voi kohentua jonkin verran saattamalla pelkästään nämä asiat kuntoon. Oletan, että pelkästään näillä korjauksilla en kuitenkaan rT3-ongelmastani eroon pääse, vaan tyroksiinilääkitys on purettava ja aloitettava T3-only-hoito reseptorien puhdistamiseksi. Jännittää, miten elimistö tulee kestämään liohoidon esimerkiksi lisämunuaisten ollessa todennäköisesti jo valmiiksi suhteellisen heikossa kunnossa monien vuosien stressin, sairastamisen ja kortisonikuurin jäljiltä, mutta uskon, että kaikki menee ihan hyvin, kunhan maltan edetä riittävän hitaasti lääkityksen nostoissa ja tukea lisämunuaisia ravinnolla ja mahdollisimman stressittömällä elämäntavalla. Rautavarastojen ja B12-vitamiinin tason kohentaminen on toivottavasti helpompi homma. Toivon saavani tarvittavat laboratoriokokeet teetettyä heti ensi viikon alusta, jotta saan tulokset mukaani lääkärikäynnilleni ja päästään heti valmiilta pohjalta suunnittelemaan hoitoani. 

torstai 15. marraskuuta 2012

The Meditation Experience -kurssi, osa 2

Kirjoittelen tähän muistiinpanon- tai referaatinomaisesti kökkösuomella opiskelemani englanninkielisen meditaatiokurssin kakkososan ajatuksia. Ensimmäisen session muistiinpanot löytyvät täältä.

The Meditation Experience, Session Two: 
Further Skill in Meditation

Yleisiä syitä aloittaa meditoiminen:

1. Krooninen tyytymättömyys elämään. Tunne siitä, että jotain puuttuu, ja kaipuu tämän puuttuvan löytämiseen.
2. Suositus lääkäriltä, ystävältä tai läheiseltä sillä ajatuksella, että meditointi vähentää stressiä ja siitä johtuvia ongelmia.
3. Ahdistus ja muut hankalat emootiot. Meditaatio keinona oppia käsittelemään näitä tunteita sekä oppia olemaan vähemmän reaktiivinen.
4. Fyysinen kipu. Meditoiminen auttaa kivun käsittelemisessä ja sietämisessä.
5. Sen näkeminen, miten meditoiminen on ollut avuksi monille ihmisille. Meditoiva ihminen säteilee usein ulospäin sisäistä rauhaa, jonka muut huomaavat.
6. Addiktio. Meditoiminen voi auttaa rikkomaan tavoiksi muuttuneita reaktiivisia toimintakaavoja ja auttaa siten addiktiosta kärsivää ihmistä.
7. Aiempi henkinen kokemus, jonka kaltaisen kokemuksen meditaatiokin voi synnyttää ja jonka ihminen haluaa kokea uudelleen.
8. Kuoleman pelko. Meditoiminen keinona tutkia todellisuuden ja oman itsen luonnetta.
9. Halu kokea jumala. Meditaatio on tapa kokea yhteys jumalalliseen.


Meditoinnin hyödyt ja vaikutukset:

1. Hyödyt fyysisellä tasolla:
Meditoiminen opettaa kuuntelemaan omaa ruumistaan ja sen tarpeita.
Meditoiminen vähentää stressiä ja edistää rentoutumista. Sen harjoittaminen voi auttaa tulemaan toimeen monien stressiin sidoksissa olevien ongelmien ja sairauksien kanssa.
Meditoiminen myös edistää energian kiertoa ruumiissa, mikä taas lisää sensitiivisyyttä ja elinvoimaisuutta.

2. Hyödyt psyykkisellä tasolla:
Meditoidessa koetaan intensiivisiä emotionaalisia tiloja menemättä mukaan niihin. Opitaan "istumaan" näiden vaikeidenkin tunteiden kanssa ei-reaktiivisesti. Tästä johtuen opitaan luottamaan omaan kykyyn tuntea monenlaisia tunteita ja elää niiden kanssa (mukaan lukien toisten ihmisten tunteet).
Kaikki kokemukset vastaanottava asenne avaa ja pehmentää sydämen. Meditoiminen opettaa vahvuutta olla haavoittuvainen ja ilmaista rakkautta vetäytymättä pois.
Meditaation kautta sulatellaan menneitä kokemuksia ja opitaan olemaan "tuoreesti" joka hetkessä. Jokainen hetki on mahdollisuus jollekin uudelle, tuntemattomalle ja yllättävälle.
Meditaatio vapauttaa autenttisen minämme. Ei ole enää tarvetta jäljitellä toisia tai hakea ulkoista hyväksyntää.

3. Hyödyt henkisellä tasolla:
Meditointi sallii tutkia olevan luonnetta kokemuksen tasolla, ei-käsitteellisesti.
Meditaatio mahdollistaa itsetuntemuksen identifikaatioiden tuolla puolen.
Ja meditaatio mahdollistaa antautumisen olevalle kaikilla olemisen tasoilla.


Miksi meditoida? (Jack Kornfield)

Jack Kornfield kertoo tarinan juuri valaistuneesta Buddhasta, joka kävelee pölyistä tietä ja kohtaa matkamiehen, joka havaitsee tästä joogista huokuvan valtavan energian ja haluaa tietää, kuka tai mikä tämä ei-ihmisen kaltainen olento on. Buddha vastaa: "Olen hereillä" ("I am awake").

"Buddha" tarkoittaa hereillä olevaa; sellaista olemista, jossa on havahduttu elämän ja kuoleman luonteeseen, ja jossa on herätetty ja vapautettu myötätunto maailmaa kohtaan.

Meditaation harjoittamisen ei tarvitse tähdätä buddhaksi tulemiseen, vaan se on pyrkimystä todellistaa jokaisessa ihmisessä olemassa oleva kyky heräämiseen ja olevan luonteeseen havahtumiseen.
Taito olla hereillä opitaan istumalla meditaatiossa, mutta siitä on hyötyä kaikilla elämän alueilla.

Ja mikä on se, mihin voimme havahtua? Heräämme dharmaan. Dharma sanana viittaa universaaliin totuuteen: universumimme lakeihin ja niitä kuvaaviin opetuksiin. Dharma on läsnä siellä missä mekin, kunhan päästämme irti fantasioista ja muistoista ja tulemme takaisin nykyhetken todellisuuteen. Kun teemme sen ja keskitämme huomiomme nykyhetkeen, alamme nähdä dharman piirteitä kaikessa elämässämme elämässä.

Ensimmäisiä meditaatiossa dharmasta paljastuvia puolia: pysymättömyys ja epävarmuus. Mitä hiljempaa istut ja mitä tarkemmin havainnoit, sitä paremmin huomaat kaiken olevan muutoksen tilassa.
Tavallisesti kaikki havaitsemamme vaikuttaa pysyvältä ja kiinteältä, ja katsomme elämää kuin elokuvaa, mutta tarkemmin katsoessamme huomaamme kuitenkin, että filmi on sarja stillkuvia, joiden välillä on pieniä taukoja.

Kaikki muuttuu kaiken aikaa. Toinen dharman laki: jos haluamme alati muuttuvien asioiden pysyvän samoina ja jos kiinnitymme niihin, petymme ja kärsimme. Muutos ei lakkaa, vaikka niin haluaisin ja itselleni uskottelisin. Yritys pitää kiinni siitä, mitä joskus oli, johtaa kärsimykseen. Elämä on virta ja kaikki muuttuu. Epävarmuuden viisaus: kyky virrata muutoksen mukana, nähdä kaikki muuttuvana prosessina ja rentoutua epävarman keskellä.

Meditoiminen opettaa irti päästämistä ja keskittyneenä olemista / tiettyä juurtumista muutoksen keskellä. Kyse on tavasta välittää ja huolehtia asioista joustavasti ja viisaalla tavalla.

Meditaatiossa omaan ruumiiseen suhtaudutaan huolenpidolla ja kunnioituksella. Meditaatiossa ruumiin luonne paljastuu alati muuttuvana. Ruumiini ei ole jotain, jonka omistan, vaan jotain, jota asutan lyhyen ajanjakson, sen muuttuessa koko ajan. Sama pätee mieleen ja sydämeen. Tajuttuani tämän en enää pelkää kipua ja tuskaa, enkä ripustaudu menneeseen toivoen sen jatkuvan ikuisesti. Tajuan, että sekä hyvät että huonot ajat muuttuvat ja katoavat.

Meditoin siis havahtuakseni elämän lakeihin ja siirtääkseni huomioni uuteen tietoisuuteen ruumiistani ja aisteistani. Alan nähdä, miten ruumiini ja mieleni toimii ja voin muodostaa niihin viisaan suhteen.

Meditaatiossa koemme ruumiimme ja tunteidemme luonnollisen, avarasydämisen ja ei-tuomitsevan tietoisuuden. Hiljalleen voimme tarkastella kaikkea mielemme sisältöä näin. Opimme luottamaan pysymättömyyden lakiin. Alamme nähdä maailman sellaisena kuin se on. Alamme nähdä, kuinka suhtautua kaikkeen myötätuntoisesti ja viisaudella.


Meditaation tarkoitus (Reggie Ray)

Ihmiset ovat aina, kulttuurista riippumatta, käyttäneet aikaansa hiljentymiseen ja jonkinlaiseen meditoimiseen. Nykyihminen on tämän tarpeen ja taidon unohtanut kaiken kasaamansa kiireen keskellä ja on stressaantuneempi ja huonovointisempi kuin ikinä. Me tarvitsemme hiljentymistä jaksaaksemme. Sen sijaan ahnehdimme asioita sulattelematta niitä, kuten ahmisimme aterian toisensa perään pysähtymättä sulattelemaan ruokaamme. Monille ihmisille keskeinen syy opetella meditoimaan on kokemuksien prosessoiminen.

Ihmiset ryhtyvät meditoimaan myös löytääkseen hukkaamansa minuuden ja identiteetin. Nykyään kun itsereflektiolle ei ole aikaa ja energiaa, tullaan yhä riippuvaisemmiksi toisten tarjoamista peilauksista ja unohdetaan kokonaan, kuka tämä minä, joka olen, on. Meditaatio on reitti oman autenttisen itsensä löytämiseen.

Moni ryhtyy meditoimaan myös harjoittaakseen kykyään myötätuntoon ja toisten ihmisten auttamiseen. Motivaattorina on jonkinlainen suru ja halu auttaa, mutta toisaalta kokemus omasta riittämättömyydestä ja avuttomuudesta toisen ihmisen hädän edessä - meditaatio kehittää kykyä myötätuntoon.

Nykyihmisen ongelma on myöskin tietynlainen "pinnan tasolla eläminen", josta halutaan päästä eroon meditoimisen avulla. Meditaation tarkoitus on kuoria meissä jokaisessa sisällä olevan pyhyyden ja potentiaalin yltä ne kerrokset, jotka estävät meitä tulemasta tietoiseksi ja saamasta kosketuksen tähän sisäiseen ulottuvuuteemme.


Harjoitus (video): Witnessing Your Thoughts (with Jack Kornfield)

Tämän harjoituksen tarkoituksena on tulla tietoiseksi siitä ajatusten tehtailusta, jota aivomme harjoittavat koko ajan, ja käyttää näiden ajatusprosessien nimeämistä keinona vapautua niiden otteesta sekä palata takaisin olemiseen ja hengityksen seuraamiseen. Ratkaisevaa on niihin hetkiin havahtuminen, joina huomaan eksyneeni ajatuksiin, sillä tuon havainnon tekeminen mahdollistaa valinnan ajattelun jatkamisen tai läsnäolevaan hetkeen paluun välillä. Harjoituksen toistamisten myötä omat toistuvat ajatukset nousevat tietoisuuteen ja muodostuu käsitys omasta ajattelun tyylistä - ja tämä saattaa olla ensimmäinen kerta, kun ihminen todella tulee tietoiseksi niistä omista sisäisistä äänistään, joiden kanssa jatkuvasti keskustelee.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

ärrävikainen

Oloni on tänään levoton, mutta varovaisen innostunut ja toiveikas. Vuosien huonovointisuuden ja omaa terveyttä ja tulevaisuutta koskevan epätietoisuuden jälkeen näyttää lopultakin siltä, että asioiden vyyhti lähtee purkautumaan ja että minulla on olemassa toivoa tervehtymisestäni.

Jo viitisen vuotta olen kärsinyt enemmän tai vähemmän jatkuvasti kuumeilusta, huonovointisuudesta, fatiikista, valtavasta unentarpeesta, aivosumusta, keskittymiskyvyn puutteesta sekä huonosta palautumisesta kaikesta rasituksesta (fyysisestä tai psyykkisestä, positiivisesta tai negatiivisesta). Pitkään olen liittänyt nämä oireet ainoastaan neurologiseen autoimmuunisairauteeni, jonka oirekuvaan ne sopivatkin. Maaliskuun alussa aloittamani paleoruokavalion myötä kuumeilu on vähentynyt ja liitän tämän muutoksen tulehdusarvojeni normalisoitumiseen (lasko oli lokakuussa mitattaessa ensimmäistä kertaa vuosiin laskenut normaaleihin viitteisiin!). Myös unentarve on tämän vuoden kuluessa hieman normalisoitunut, vaikka nukun edelleen todella paljon. Muut oireet ovat suurin piirtein ennallaan.

Neurologisen autoimmuunisairauteni lisäksi sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa, jota lääkitään tällä hetkellä tyroksiinilla ja joka diagnosoitiin lokakuussa 2010. Vajaatoimintaa oli ollut jo paljon tätä diagnoosia aiemmin, sillä ainakin jo maaliskuussa 2009 minulta oli mitattu TSH-arvoksi yli 6 - kukaan vain ei reagoinut tähän viitteiden ulkopuolella reippaasti olevaan mittaustulokseen, enkä itsekään osannut vaatia tuolloin kilpirauhaslääkitystä, koska en kilpirauhassairauksia tuntenut ja koska kaikki energiani kului tuolloin autoimmuunisairauteni aiheuttaman kriisin ja huonovointisuuden kanssa selviämiseen. Olin tuon mittauksen aikaan todella sairas ja väsynyt, mutta ilmeisesti minua hoitaneet lääkärit tunsivat huonosti kilpirauhasen vajaatoimintaa ja joko laittoivat oireeni autoimmuunisairauteni piikkiin tai eivät ottaneet niitä vakavasti. Vasta sairaalan vaihdon ja uuden sisätautilääkärin myötä sain hypotyreoosidiagnoosin sekä tyroksiinit.

Tyroksiinilääkitystä on nyt takana noin kaksi vuotta. En pysty oikein erittelemään, onko lääkityksestä ollut vointiini apua - ehkä sen aloittaminen hieman piristi oloa, ainakin aluksi. Nyt kuluvan vuoden aikana olen alkanut tulehdusarvojen laskun ja kuumeilun vähenemisen myötä epäillä, että osa oireistani saattaakin johtua kilpirauhasesta, koska oireet eivät helpota, vaikka muut veriarvot kohenevat. Olen lueskellut kilpirauhasen vajaatoimintaan lukevia tekstejä ja nettikeskusteluja ja havahtunut miettimään, onko tyroksiini minulle sittenkään oikea lääkitys. Olen keskustellut asiasta sisätautilääkärini kanssa, joka on ottanut huoleni vakavasti ja jonka kanssa olemme nostaneet tyroksiiniannoksen huippuunsa veren kilpirauhasarvoja (TSH, T4V, T3V) samalla seuraten. Viimeksi, lokakuun puolessa välissä, mitattaessa TSH oli mennyt hieman yli viitteen, T4V-arvon ollessa aivan ylärajalla, näiden arvojen reagoitua mukavasti tyroksiiniannoksen nostoon - mutta, T3V oli noston myötä laskenut yhden pykälän, ollen nyt 4.4 (matalahko, viitteen ollessa 3.1-6.7). Olin jo epäillyt kohdallani olevan kyseessä käänteis-T3-ongelman ja teettänyt tämän hypoteesin tutkimiseksi yksityisellä puolella (koska julkisella puolella tätä asiaa ei nykyään testata) rT3-testin, jonka tuloksia odottelin, ja havainto T3:n laskusta vahvisti tunnettani siitä, että käänteisongelmasta saattaisi olla kyse. Sisätautilääkärini suhtautui ihanan avoimin mielin tähän teoriaani koululääketieteen piirissä kiistellystä rT3-ongelmasta ja sen olemassaolosta ja oli sitä mieltä, että on mahdollista, että kohdallani on todellakin kyse kyseisestä ongelmasta. Jäin odottelemaan "ärrätestin" tuloksia, ja eilen ne sitten lopulta kolahtivat postiluukusta. Pikaisen laskutoimituksen, jolla lasketaan samaan aikaan mitattujen T3- ja rT3-hormonipitoisuuksien välinen suhde, jälkeen teoriani osoittautui oikeaksi: sain suhdeluvuksi 7.2, mikä kertoo selkeästä käänteis-T3-dominanssista elimistössäni. Ei ihme, ettei olo ole kohentunut viimeaikaisen tyroksiiniannoksen noston myötä, vaan itse asiassa on tuntunut siltä, että muiden aivosumujen lisäksi myös muistini on ruvennut pätkimään - lisätyroksiini pahentaa ärrävikaa tuoden elimistöön raaka-ainetta, josta valmistaa T3:n väärää, oikeat T3-reseptorit tukkivaa hormonimuotoa!

Tieto rT3-dominanssin eli ns. Wilsonin syndrooman sairastamisesta vetää toisaalta mieltä hieman matalaksi, mutta toisaalta olen ikionnellinen siitä, että ainakin osa oireistani on saanut nyt nimen ja että kyse on sairaudesta, jota voidaan hoitaa - minä voin siis toipua, tai ainakin elämänlaatuni ja toimintakykyni voi kohentua huomattavasti! Hoitona ongelmaan tulee todennäköisesti olemaan tyroksiinin lopetus ja lääkintä T3-hormoni liothyroniinilla T3-reseptoreiden puhdistamiseksi, ja tätä varten joudun hakeutumaan hoitoon yksityiselle puolelle jollekin T3-only-hoidon taitavalle lääkärille. Kaksi asiaa huolettaa tässä kohtaa: tulevista valtavista sairausmenoista selviytyminen sekä se, miten elimistöni tulee kestämään sille todennäköisesti melko raskasta liohoitoa (lio rasittaa lisämunuaisia sekä vaatii hyvät d-vitamiini- ja rautatasot, eikä mikään näistä asioista ole kohdallani kovin hyvässä jamassa johtuen autoimmuunisairaudestani sekä sen lääkityksistä). Nyt voin vain luottaa siihen, että saan rahoitettua sairauskuluni, ja että löydän jonkun fiksun lääkärin, joka osaa miettiä, miten ärrävian hoidossa on järkevintä edetä minun tapauksessani. Suomessa on tällä hetkellä vain harvoja T3-hoidon taitavia lääkäreitä ja aikoja heille on hankalaa saada, joten tunnen itseni todella onnekkaaksi satuttuani eilen illalla tutkailemaan netin ajanvarauskantoja hetkellä, jolloin yhdelle paljon kehutulle, helmikuun alkuun asti loppuun varatulle lääkärille oli sattunut vapautumaan aika jo ensi viikon perjantaille! Olin jo varautunut odottelemaan ehkä kuukausia avun saamista, mutta nyt pääsenkin jo reilun viikon kuluttua ratkomaan tilannettani eteenpäin.

Ihan huikea tunne tämä, toiveikkuus. 

lauantai 3. marraskuuta 2012

meditoiminen tavaksi: The Meditation Experience-kurssi, osa 1

Alun perin motiivini meditoimisen opettelemiselle oli lähinnä oppia jokin stressinhallinta- ja rentoutumiskeino, jonka sitten ottaisin osaksi päivärutiiniani ja jolla olisi toivottavasti suotuisia vaikutuksia terveydentilaani, mutta jotenkin luiskahdin heti alkumetreillä tältä käytännöllisemmältä tekniseltä tasolta syvemmälle meditoimisen maailmaan ja jäin luonteelleni tyypillisesti kiinni erilaisiin aiheeseen liittyviin kiinnostaviin teorioihin ja teksteihin käytännön harjoitusten tekemisen jäädessä pitkiksikin ajoiksi tauolle. Niin kiinnostavaa kuin seikkaileminen eri suuntauksissa ja teorioissa onkin, niin nyt minun on aika palata takaisin perusteisiin ja opetella jokin sellainen meditoimisen tapa, jota todellakin ryhdyn toteuttamaan päivittäin. Kuin tilauksesta tarpeisiini törmäsin netissä itseopiskelukurssiin, joka tarjoaa tähän välineet - ja vieläpä maksutta. Kurssi koostuu kahdeksasta eri jaksosta sisältäen tekstejä, pohdintakysymyksiä sekä käytännön harjoituksia, ja ne voi suorittaa omaa tahtiinsa. Suunnittelen opiskelevani aina yhden osion viikossa ja tekeväni sen sisältämiä harjoituksia viikon ajan ennen siirtymistä seuraavaan osioon. Näin saankin kurssin käytyä vuoden loppuun mennessä, jolloin on mukavaa siirtyä uuteen vuoteen uusi taito plakkarissa ja toivottavasti tervehtyneempänä. Kurssin nimi on The Meditation Experience ja sen on toteuttanut Sounds True. Kurssi löytyy osoitteesta http://www.soundstrue.com/shop/The-Meditation-Experience/3825.pd
 
//

The Meditation Experience, Session One:
 
The Inner Art of Meditation (Shinzen Young)

Meditoiminen pähkinänkuoressa:

Liikkeelle lähdetään siitä, että keskitetään mieli valittuun kohteeseen (kuten vaikkapa tiettyyn mantraan, tuntemukseen tai vaikkapa kynttilän liekkiin). Meditoinnissa on kyse jonkinlaisesta tietoisuudessa lepäämisestä: kokemuksen sallitaan virrata ja laskostua sen luonnollisella tyylillä. Kaikki koettu, mutta ei tietoisesti tunnettu, toivotetaan tervetulleeksi nousemaan esiin sekä tulemaan tiedetyksi ja vapautetuksi. Meditaation kautta vaikeatkin asiat on mahdollista kohdata muuttamatta niitä kärsimyksiksi, ja toisaalta pienet hyvät asiat voivat tässä prosessissa muuttua suuriksi iloiksi. Rentoutumis- ja keskittymiskyky paranee harjoitusten myötä. Samalla, vaikka meditoiminen toimii myös omien henkilökohtaisten ongelmien kohtaamisen ja työstämisen keinona, ei siinä ole kyse paosta omaan yksityiseen maailmaan, vaan meditoimisella on vaikutuksensa ja heijastuksensa myös ympäröivään maailmaan. Parhaisiin tuloksiin pääsee, jos meditoi hieman päivittäin sekä pitää muutaman intensiivisemmän retriitin ainakin pari kertaa vuodessa. 
 
Meditoiminen käytännössä: 
 
Harjoitus 1 (audio; kehittää keskittymiskykyä):
 
Asetu istumaan selkä suorana. Seuraa hengitystäsi, tutki missä kohtaa ruumistasi fyysinen aistimus hengityksestä on vahvimmin läsnä ja keskitä huomiosi sinne ja pidä se siellä. Keskittymisen herpaannuttua (ja tätä tapahtuu kaiken aikaa) palauta huomiosi takaisin tähän hengityksen tuntemukseen. Keskity sitten erikseen sisään- ja uloshengityksen tuntemuksiin. Tämä kehittää keskittymiskykyäsi.
 
Harjoitus 2 (audio; rentouttaa): 
 
tässä harjoituksessa keskitytään hengitykseen ja sen vaikutukseen ruumiillisen olemiseen ottaen huomion kohteeksi kerrallaan eri puolia ruumiista: vasen puoli, oikea puoli, etupuoli, takapuoli ja lopulta koko kokonaisuus. Harjoituksen vaikutus on rentouttava ja virkistävä.
 
Näitä edellä mainittuja harjoituksia tulen tekemään viikon ajan ainakin kerran päivässä sekä jälkimmäistä harjoitusta myös joutuessani stressaavaan tilanteeseen.