tiistai 11. joulukuuta 2012

autoimmuunisairauksien patofysiologisista mekanismeista

Näihin päiviin asti lääketieteessä on vallalla ollut sellainen autoimmuunisairauksia koskeva ajattelu, jonka mukaan näistä sairauksista ei ole mahdollista parantua. Tämä ajatus on perustanut käsitykselle autoimmuunisairauksista kahden tekijän, geneettisen alttiuden ja sairautta aiheuttavalle ympäristötekijälle altistumisen, yhteispelinä. Autoimmuunisairauksien aiheuttajana on nähty niin sanottu molekyylimimiikka, jossa elimistö luulee omia solujaan patogeeneiksi ja ryhtyy tuhoamaan niitä, prosessissa syntyvien vasta-aineiden jäädessä kiertämään elimistöön vuosikymmeniksi ja autoimmuunisairauden muodostuessa pysyväksi tilaksi.

Uusimman tiedon valossa näyttää siltä, että tämä teoria autoimmuunisairauksien synnystä ja syistä on osin vanhentunut ja puutteellinen, ja että on mahdollista, että molekyylimimiikka saattaa olla pikemminkin seurausta autoimmuunireaktiosta kuin sen syy. Tämä tarkoittaa myös sitä, ettei autoimmuunisairauksia ehkä tarvitsekaan enää ymmärtää väistämättä parantumattomina sairauksina. Tätä mieltä on muun muassa lääkäri Olli Sovijärvi, joka ruotii autoimmuunisairauksia ja niiden patofysiologisia mekanismeja tuoreessa artikkelissaan ja jonka esittämiä ajatuksia tässä referoin. Sovijärven mukaan (ja hän perustaa ajattelunsa paljolti muun muassa suolistosairauksia hyvin tuntevan Alessio Fasanon teorioille ja tutkimuksille) autoimmuunisairauksiin liittyy geneettisen sairastumisalttiuden ja laukaisevalle ympäristötekijälle altistumisen lisäksi myös kolmas tekijä eli niin sanottu vuotavan suolen oireyhtymä. Suoliston tiiviit liitokset, GALT-imukudos sekä suoliston neuroendokriininen verkosto muodostavat yhdessä mekanismin, joka säätelee toleranssia ja immuniteettiä antigeenejä vastaan, ja kun tämä säätelymekanismi häiriintyy geneettisesti alttiilla ihmisillä ympäristön altisteiden vaikutuksesta, voi käynnistyä autoimmuunireaktio. Suoliston tiiviitä liitoksia vahingoittavia ja sitä kautta mahdollisesti suurempia ongelmia ja jopa autoimmuunireaktioita aiheuttavia tekijöitä ovat Sovijärven mukaan ainakin eräät virukset, bakteerien patogeenit, parasiitit, alkoholi, tupakka, tulehduskipulääkkeet, ehkäisyvalmisteet, oraaliset antasidit ja ravinnon mukana saatavat antiravinteet. Näitä vuotavan suolen oireyhtymän mahdollisesti laukaisevia ravitsemuksellisia tekijöitä taas ovat gluteeni, lektiinit, kaseiini sekä saponiinit. Lisäksi stressi (negatiivinen distressi, erityisesti sen kroonistuneessa muodossa) vaikuttaa suoraan immuniteettiin neuroendokriinisten mekanismien sekä sympaattisen hermoston välityksellä. Stressi lisää interleukiini-6-tulehdusvälittäjäainepitoisuutta veressä sekä voi vaurioittaa suoliston mikrobitasapainoa ja suolinukkaa, mahdollisesti pahentaen jo olemassaolevaa autoimmuunisairautta - aivot ja suolisto siis kommunikoivat keskenään (tästä yhtenä esimerkkinä vaikkapa itsellenikin tuttu ilmiö, "vatsalla jännittäminen").

Tämän tuoreen autoimmuunisairauksien syntymekanismeja koskevan ajattelun loppupäätelmä on autoimmuunisairauksia sairastavien ihmisten kannalta sekä myös autoimmuunisairauksien ehkäisyä ajatellen toivoa antava: kun mikä tahansa kolmesta autoimmuunisairauden puhkeamiseen vaadittavasta tekijästä poistetaan, tulisi autoimmuuniprosessin pysähtyä. Näin ollen esimerkiksi oikeanlaisen ruokavalion noudattaminen, stressinhallintakeinojen opetteleminen sekä suoliston toiminnan tukeminen tarvittaessa esimerkiksi probiootein nousevat keskeisiksi tekijöiksi autoimmuunireaktioiden ehkäisemisessä ja pysäyttämisessä. Jo nyt on myös tehty lupaavalta vaikuttavia kokeita niin sanotulla zonuliinin estäjällä (zonuliini on suoliston tiiviitä liitoksia säätelevä proteiini, jota ilmenee reilusti monissa autoimmuunisairauksissa), larazotidiasetaatilla, josta kaavaillaan tulevaisuuden lääkettä autoimmuunisairauksiin.

//

Edellä mainitun artikkelin lukeminen laittaa pohdiskelemaan oman sairastumisensa syitä ja taustoja sekä keinoja vaikuttaa sairautensa kulkuun. Kun nyt tarkastelen sairastumistani edeltänyttä elämääni, löydän monia mahdollisia osasyitä sairastumiseeni: monet suolistoani ja sen tasapainoa ehkä vahingoittaneet antibioottikuurit, vilja- ja maitopainotteisella ruokavaliolla eläminen, elämäntilanteeseeni liittynyt stressi, erittäin ärhäkkään hammasjuuritulehdukseen sairastuminen juuri sairastumiseni aikoihin... Mahdollisia syitä on monia. Se havainto, että olen saanut kroonisesti kohollaan olleet tulehdusarvoni laskemaan huomattavasti, normaaleihin viitteisiin, ryhdyttyäni noudattamaan autoimmuunipaleoruokavaliota, puhuu sen ajatuksen puolesta, että suoliston kunnolla ja antiravinteiden nauttimisella on jokin rooli autoimmuuni- ja tulehdusreaktioni kulussa ja ylläpitämisessä. Sitä en tiedä, ovatko mahdolliset suoliston ongelmat syypää sairastumiseeni vai vasta seurausta pitkäkestoisesta sairastamisesta ja moninaisista lääkityksistä, sillä muistan tulehdusarvojeni lähteneen nousuun vasta jonkin aikaa sairastettuani, mutta nykytilanteessani sillä ja sen hoidolla joka tapauksessa näyttää olevan merkitystä. Aion edelleen jatkaa paleoruokavalion noudattamista sekä ryhtyä elvyttämään nyt taas muiden kiireiden takia hieman taka-alalle jäänyttä meditaatioharrastustani, koska koen ja uskon näiden tekojen vaikuttavan positiivisesti suolistoni kuntoon ja sitä kautta koko hyvinvointiini. Tarkoituksenani on aloittaa myös jonkinlainen probioottikuuri suoliston kunnon tukemiseksi. Toiveenani on, että tapahtunut tulehdusarvojen lasku puhuu myös autoimmuunisairauteni rauhoittumisen puolesta ja että pääsen pian jatkamaan sen hoidoksi tarkoitettujen lääkitysten purkamista.

Tähän kaikkeen liittyy sitten taas toinen kokonaisuus, jonka parissa työskentelen nyt päivittäin, eli Wilsonin syndroomani sekä siihen ottamani T3-lääkitys, joka taas laittaa lisämunuaiset koville sekä vaatii hyviä rauta- ja B12-varastoja. Arvelen tämän sairauden olevan seurausta kaikesta siitä, mistä edellä kerron: pitkäaikaisesta sairastamisesta ja siihen liittyvästä valtavasta stressistä sekä kaikesta siitä vahingosta, mitä tämä on saanut aikaan elimistössäni ja suolistossani. Pitkäaikainen tulehdussairaus, stressi ja kortisonilääkitys ovat laittaneet lisämunuaiset koville, mikä on saattanut johtaa jonkinasteiseen lisämunuaisten uupumukseen, mikä taas osaltaan on saattanut vaikuttaa rT3-ongelman syntyyn. Samalla suolistoni kunto on kärsinyt tästä tilanteesta ja lääkityksistäni johtuen, johtaen tilanteeseen, jossa ravinteiden imeytymisessä on ilmeisesti ongelmia (esimerkiksi matala B12-tasoni liittynee imeytymisongelmiin), tämän tilanteen myöskin vaikuttaessa rT3-ongelmaa lisäävästi. Seurauksena on tilanne, jossa kärsin sellaisesta kilpirauhasen vajaatoiminnan muodosta, joka on korjattavissa hoitamalla rautavarastot, B12-tasot ja lisämunuaiset kuntoon sekä ottamalla purkista T3-hormonia. Suoliston kunnon hoitaminen on osa kokonaisuutta, koska ilman toimivaa suolistoa tarvitsemani ravinteet ja vitamiinit eivät imeydy. Wilsonin syndrooman hoidon myötä uskon vointini kohenevan paljon ja monien oireistani katoavan; ja kun saan tätä kautta hoidettuani elimistöni ja hormonitoimintani parempaan tasapainoon, uskon tämän kaiken vaikuttavan suotuisasti myös autoimmuunisairauteni tilanteeseen. Kaikki liittyy kaikkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti