lauantai 15. joulukuuta 2012

kortisoleista ja T3-hoidosta vielä

Mieltäni jäi siinä määrin vaivaamaan kysymys erikoisista kortisoliarvoistani, että ryhdyin lueskelemaan, mitä Stop The Thyroid Madness -sivustolla kerrotaan aiheesta lisämunuaiset ja T3-hoito (STTM-kirjatilausta saapuvaksi odotellessani - tilasin kyseisen kirjan verkosta jokunen päivä sitten).

Ihan alkuun kiinnitän huomioni siihen asiaan, että hyvin monilla lievemmästä lisämunuaisten uupumuksesta kärsivällä ACTH-rasituskokeen tulokset ovat normaalit, joten tuon kokeen perusteella lisämunuaisten uupumusta (joka on siis eri asia kuin vakavampia lisämunuaisten vajaatoiminta) ei voida poissulkea. Usein alkavan lisämunuaisten uupumisen ensimmäinen merkki on kortisolitasojen merkittävä nousu, jota seuraa ensin kortisoliarvojen epätasainen heittely, yhdistettynä usein korkeisiin iltakortisoleihin, ja sitten kortisoliarvojen lasku, jolloin lisämunuaisten uupumus on jo edennyt vakavampiasteiseksi. 

Lisämunuaisten kuntoa arvioivan sylkitestin tekeminen on tärkeää, jotta saadaan käsitys siitä, minkälaisia kortisolitasoja eri vuorokauden aikoina esiintyy, koska matalat ja korkeat tasot edellyttävät erilaisia toimenpiteitä eikä tasoja voida oireiden perusteella erottaa toisiaan (korkeat ja matalat kortisolitasot oirehtivat samoin tavoin). Ennen sylkitestin tekemistä olisi hyvä olla kaksi viikkoa ilman mitään lisämunuaisten tukemiseen tarkoitettuja tuotteita (mukaan lukien yrtit ja ravintolisät kuten ashwagandha, lakritsinjuuri, ginseng, sinkki, melatoniini ym.).

Lievää lisämunuaisten uupumusta voidaan hoitaa luonnollisin keinoin esimerkiksi lakritsinjuurella (verenpaineen nousun mahdollisuus huomioitava ja verenpainetta tarkkailtava lakritsinjuurta käytettäessä), tai jos kortisolikäyrä on vuoristoratamainen sisältäen jyrkkiä vaihteluita, ottaen käyttöön adaptogeenisiä yrttejä, esim. ashwagandha, joiden käyttö tasaa kortisoleja. Jos epätasaisiin kortisoleihin liittyy lisäksi korkeita ilta-arvoja, voidaan niitä koettaa tasata käyttämällä iltaisin esimerkiksi sinkkiä (joka vaatii rinnalleen myös kuparin) tai melatoniinia (tosin, melatoniinin kohdalla muistan käydyn paljon keskustelua siitä, onko se immunostimulanttina sopiva hoitokeino autoimmuunisairaille ihmisille, joihin itsekin lukeudun). 

Vakavampiasteinen lisämunuaisten uupumus vaatii sitten jo hoidokseen järeämpiä keinoja kuin pelkkiä yrttejä, vitamiineja ja ravintolisiä. STTM:n sivuilla mainitaan esimerkiksi Isocort-niminen tuote, johon en ole törmännyt suomalaisissa keskusteluissa ja josta en tiedä sen enempää kuin että kyseessä on kevyempi ja luonnonmukaisempi vaihtoehto synteettisille kortisonivalmisteille, erityisesti hydrokortisonille, joita käytetään vakava-asteisen lisämunuaisten uupumuksen hoidossa. Edellä mainittujen keinojen lisäksi lisämunuaisia voi yrittää elvyttää Paul Robinsonin kehittämän ns. circadian T3 methodin, jossa T3-lääkitystä otetaan myös aamuyöstä jäljitellen elimistön omaa kortisolintuotantoa, avulla - tämä on kiinnostava ajatus, johon tulen myöhemmin perehtymään lisää.

//

Mietin omaa tilannettani lukemani pohjalta. Käsitykseni on tällä hetkellä, ennen sylkitestin tekemistä, että kortisolituotannossani on suuria vaihteluita, ja että kortisoliarvoni nousevat iltaa kohti mentäessä, mitä niiden ei pitäisi tehdä. Aiemmat kortisolimittaukset verestä tehtynä - minulta on siis mitattu joitain kertoja aiemminkin S-Korsol - ovat aina antaneet tulokseksi matalahkoja, viitteiden alapäähän jääviä kortisoliarvoja, lukuunottamatta tätä viimeisintä mittausta, joka kertoi kortisolintuotannon muuttuneen lähes liialliseksi, joten arvelen, että olen kärsinyt matalista aamukortisoleista jo pitkään ja että nyt lisämunuaiset ottavat itsestään irti viimeisiä mehuja ennen vakavampiasteisen uupumuksen kehittymistä. (Toivottavasti olen tässä asiassa väärässä.)

Tällä hetkellä yritän tukea lisämunuaisiani juomalla merisuolavettä pari kertaa päivässä, nauttimalla lakritsinjuuriteetä kupillisen iltapäivisin sekä ottamalla ashwagandhaa teelusikallisen päivässä pirtelön joukossa. Lisäksi otan 2,5 mg Prednisolonia päivässä autoimmuunisairauteni hoitona. Samalla yritän parhaani mukaan välttää lisämunuaisia rasittavia ruoka-aineita ja tapoja. Lukemani pohjalta kiinnostuin ainakin sinkin käytöstä sekä Paul Robinsonin circadian-metodista ja aion selvittää näitä asioita lisää. Toivottavasti pääsen lääkärini kanssa keskustelemaan vielä alkuviikosta ACTH-kokeen tuloksista, jotta ehdin selvitellä lisämunuaisteni tukemisen kysymyksiä myös kilpirauhasvaivojani hoitavan lääkärini kanssa vielä ennen joulua ja tämän kuukauden mittaista lomaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti