keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Valvira-kohu - mistä on kyse?

Eräs tai eräät endokrinologit ovat tehneet Valviralle kantelun ilmeisesti kolmesta eri T3-hoitoja antaneesta lääkäristä, koska ovat sitä mieltä, että T3-hoidot eivät ole käypää hoitoa ja vaarantavat niitä saavien potilaiden turvallisuuden. Kiinnostavaa tässä asetelmassa on se, että yleensä Valvira tutkii vakavia ja kuolemaan johtaneita hoitovirheitä, mutta tässä nyt tutkinnan kohteena olevassa tapauksessa mitään vahinkoa ei ilmeisesti ole tapahtunut potilaille, vaan kyseessä joidenkin lääkäreiden välinen näkemysero siitä, miten kilpirauhassairauksia tulisi hoitaa.

Asian tultua julkisuuteen kilpirauhaspotilasjoukoissa on herännyt epäilys siitä, että kyseessä on näiden endokrinologien pyrkimys saada tämän kantelun avulla tehtyä ennakkotapaus, jonka pohjalta T3-hoidot saadaan kiellettyä kokonaan rajoittamalla T3-hoitoja antavien lääkäreiden oikeuksia antaa näitä hoitoja niin, että jatkossa tämä oikeus on vain endokrinologeilla, jotka käytännössä eivät näitä hoitoja anna, jolloin hoitojen saanti loppuu maassamme kokonaan. Suuri joukko T3-hoidolla olevia potilaita oli yhteydessä Valviraan, minkä seurauksena Valvira julkaisi tiedotteen, jossa kertoi, ettei se aseta yleisiä ehtoja lääkkeiden määräämiseen kilpirauhaspotilaille, vaan tutkii ainoastaan kolmea yksittäistapausta. Tiedote löytyy täältä.

Yksi T3-hoitoja antava lääkäri, Taija Somppi, antoi pian vastineen Valviran antamaan tiedotteeseen, tiedote löytyy täältä
"Valviralla ei ole toimivaltaa asettaa yleisiä ehtoja lääkkeiden määräämiselle, eikä toimivaltaa myöntää erityislupaa sitä edellyttävien lääkkeiden käytölle - tämä on siis totta - sillä se kuuluu Fimealle (Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus). Kuitenkin Valvirassa on elin, nimeltään valvontalautakunta, joka päättää viimekädessä esim. kantelun kohteeksi joutuneen lääkärin sanktiot, huomautukset, varoitukset ja toimintarajoitukset sekä toimintakiellot. Ei siis tarvita  mitään yleisiä ehtoja, jos Valvira yksitellen alkaa rajoittaa kilpirauhaspotilaita moninaisemmin hoitavien lääkärien toimintavaltuuksia kieltämällä heitä määräämästä mitään kilpirauhaslääkkeitä, niinkuin nyt on tapahtumassa! Tätä Valviran on turha yrittää kieltää, asia on todistettavissa olemassaolevista asiakirjoista.

Ennakkopäätös on aina ennakkopäätös, joka sanelee pitkälti myös tulevaisuuden. Viranomaiset on saatava tajuamaan, että he ovat tekemässä suuren virheen.

(...)

Todellinen uhka on siis olemassa niitä lääkäreitä kohtaan, jotka hoitavat kilpirauhaspotilaita muillakin kuin T4-lääkkeellä. Ei tarvita kuin asialle vihkiytynyt muutama lääkäri, jotka ovat nähneet asiakseen kitkeä rT3-ongelman lopullisesti Suomesta tekemällä valituksia kaikista niistä lääkäreistä, joiden potilaat ovat joutuneet myös heidän käsiinsä esim. rutiiniluonteisen neuvolatarkastuksen yhteydessä."

Joitakin päiviä näiden tiedotteiden julkaisemisen jälkeen julkisuuteen ilmestyi Suomen Endokrinologiyhdistyksen nimissä kirjoitettu lausunto siitä, millaista on hyvä kilpirauhassairauksien hoito - lausunto löytyy täältä. Tätä lausuntoa on käytetty Valviralle tehdyn kantelun yhteydessä. Siinä todetaan, että TSH- ja T4V-mittaukset ovat ainoita testejä, joilla on merkitystä hypotyreoosin diagnosoinnin kannalta, ja mikäli arvot ovat viitteissä, on hypotyreoosin mahdollisuus pois suljettu. T3- ja rT3-määritykset ovat merkityksettömiä testejä hypotyreoosin diagnosoinnissa. Lausunnossa väitetään myös, että "rT3 on inaktiivinen kilpirauhasmetaboliitti, jonka pitoisuudet seuraavat T4-pitoisuuksia." Ja mainitaan vielä, että "mahdollista korvaushoitoa ei pidä aloittaa rT3-määrityksen perusteella". Oikeana hoitona hypotyreoosiin pidetään tyroksiinilääkitystä, jolla valtaosa potilaista voi hyvin, kunhan ylläpitoannos on räätälöity oikein. Joskus harvoin tyroksiinin rinnalle voidaan kokeilla ottaa T3-lääke, mikäli oireet eivät häviä ja niiden muut aiheuttajat on pois suljettu. Eläinperäisia kilpirauhaslääkkeitä ei lausunnon mukaan tule käyttää hypotyreoosin hoidossa, eikä synteettistä trijodityroniinia pidä käyttää yksinään hypotyreoosin hoitoon, koska se johtaa helposti T3-toksikoosiin. Lausunnon mukaan tyreotoksikoosi ilmenee pienenä TSH-pitoisuutena. Tyreotoksikoosi aiheuttaa rytmihäiriöitä ja hikoilua sekä altistaa osteoporoosille. Lisämunuaisten uupumusta ei pidetä todellisena ongelmana.

Liikuntalääketieteilijä Anssi Manninen kommentoi Suomen Endokrinologiyhdustyksen antamaa lausuntoa kolmessa eri blogimerkinnässään. Niistä ensimmäisessä hän toteaa, että toisin kuin viitatussa lausunnossa väitetään, niin "rT3-pitoisuus ei seuraa millään tapaa T4-pitoisuutta. Sen sijaan T3:n ja rT3:n välinen suhde on usein presiprokaalinen, ts. T3-pitoisuuden laskiessa rT3-pitoisuus nousee vastaavasti. rT3-pitoisuutta nostavat muun muassa erilaiset psykososiaaliset, kemialliset ja fysikaaliset stressitekijät." Toisessa merkinnässään Manninen siteeraa emeritusprofessori LKT Juhani Leppäluotoa, joka on väitellyt tohtoriksi kilpirauhashormoneista ja julkaissut satoja tieteellisiä artikkeleita endokriinisestä fysiologiasta: "“Isotkaan rT3:n  muutokset eivät heilauta T4:ää. Asiaa pitäisi tutkia dejodinaasi 3:n kannalta, joka eräissä tauti- ja rasitustiloissa nousee ja nostaa rT3:ea. Niin sanotulle koululääketieteelle [hypotyreoosin diagnoosiin] riittää TSH ja vT4, mutta erityistiloissa rT3 voisi olla hyvä, tai antaa T3:a, joka saattaisi poistaa oireet.” [lihavoinnit lisätty]" Ja vielä, Mannisen kolmas teksti ruotii sitä, että toisin kuin yleensä ajatellaan, rT3 ei ole käytännössä inaktiivinen metaboliitti.

T3-hoitoja antava lääkäri Taija Somppi on jo maaliskuussa kirjoittanut tekstin, jossa pohtii joidenkin endokrinologien tapaa pelotella T3-hoidoilla olevia potilaita tyreotoksikoosilla ja toteaa, että tyreotoksikoosi tulee todeta oireiden, ei laboratorioarvojen, perusteella - T3-hoidolla kun on normaalia, että TSH ja T4V -arvot ovat hyvinkin matalat. Kirjoitus löytyy täältä.

Aikamoinen pettymys ja shokki T3-hoitoja saaville potilaille on ollut se, että Kilpirauhasliitto, johon moni potilaistakin kuuluu, ei ole lähtenyt puolustamaan T3-hoitoja saavien oikeutta saada näitä hoitoja jatkossakin. Liitto on kommentoinut Suomen Endokrinologiyhdistyksen antamaa lausuntoa ja vastine löytyy täältä. Tässä vastineessa liitto ei lainkaan kommentoi suoraan T3-monoterapia-asiaa, vaikka juuri se on tässä kiistassa tapetilla, vaan toteaa ainoastaan, että "Suuri enemmistö vajaatoimintapotilaista saa avun T4-hoidosta, jos lääkitys on oikealla tasolla. Osa potilaista tarvitsee kuitenkin tyroksiinin ja trijodityroniinin yhdistelmähoitoa ja se tulee sallia näille potilaille, riippumatta siitä annetaanko hoito synteettisinä T4+T3-valmisteina vai eläinperäisenä lääkityksenä." Liitto siis puolustaa eläinperäisiä lääkkeitä, muttei kommentoi T3-monoterapioita, ellei sitten tämän kohdan tulkita viittaavan T3-monoterapioihin:
"Kilpirauhasliiton näkökulmasta juuri edellä mainittu potilaan voinnin vähättely on merkittävä syy siihen miksi kasvava joukko potilaita hakee pääasiallisen tiedon sairaudestaan netistä ja osa ohjautuu hoitoihin, jotka eivät pohjaudu kansainvälisten lääketieteellisten tiedeyhteisöjen hoitosuosituksiin ja luotettavaan tutkimustietoon." Hyvää liiton vastineessa on eläinperäisten lääkkeiden puolustaminen sekä vaatimus erikoislupalääkkeiden määrämisoikeuden säilyttämisestä vastakin muillakin lääkäreillä kuin endokrinologeilla. 

Moni T3-monoterapiaa saava potilas on ollut tyytymätön Kilpirauhasliiton tapaan vaieta T3-hoitoasiasta lausunnossaan ja liittoon ollaan oltu asiasta yhteydessä. 6.6. Suomen Kilpirauhasliitto julkaisi uuden tiedotteen asiaan liittyen ja se on luettavissa täällä. Siinä todetaan liiton toimivan luotettavana pidetyn, tutkitun tiedon, jota edustaa Suomen Endokrinologiyhdistys, pohjalta. Muu netistä löytyvä tieto ei liiton mukaan ole luotettavaa tietoa. T3-monoterapia ei ainakaan tällä hetkellä kuulu virallisen hoidon piiriin, joten Suomen Kilpirauhasliitto ei halua sitä tukea. Näin ollen siis esimerkiksi Funktionaalisen lääketieteen yhdistyksen antama lausunto kilpirauhassairauksien hoidosta 149 lähdeviitteeneen ei ole liiton mielestä noteeraamisen arvoista tietoa.

Jälkimmäisessä lausunnossaan Suomen Kilpirauhasliitto siis suhtautuu eksplisiittisen negatiivisesti T3-monoterapioihin ja kieltää näin tukensa T3-hoitoja saavilta potilailta. 

Anssi Manninen kommentoi asiaa blogissaan seuraavasti:
"Nähtäväksi jää uskooko Valvira Kilpirauhasliittoa, jonka asiantuntijoina on T4:ää tai synteettistä yhdistelmähoitoa (T3+T4) määrääviä endokrinologeja. Mielenkiintoiseksi asian tekee myös se, että Kilpirauhasliiton asiantuntijana toimiva lääkäri on yksi niistä lääkäreistä, joka on kannellut Valviraan kollegastaan näkemyseron vuoksi. Olisi varsin huolestuttavaa, jos Valvira uskoisi sokeasti sellaista osapuolta, joka on jäävi ottamaan kantaa koko asiaan."

Asiassa aktiiviset kilpirauhaspotilaat perustivat heti Valvira-asian tultua julkisuuteen tiedotussivuston Facebookiin, ja sivun kautta saa jatkossakin tietoa asian etenemisestä. Sivu löytyy täältä:  https://www.facebook.com/kilpirauhaspotilaat
Asiaan liittyvät adressit löytyvät täältä:
http://www.adressit.com/vastustamme_valviran_aikeita_puuttua_kilpirauhasongelmien_hoitoon
http://www.change.org/petitions/petition-against-national-supervisory-authority-for-welfare-and-health-finland

Adressi ja kerätyt liitteet toimitetaan tänään, 12.6.2013, Valviraan, Sosiaali- ja Terveysministeriöön, Paula Risikolle, Fimeaan ja Lääkäriliittoon.

Asiasta on tehty myös kahden kansanedustajan toimesta kirjallinen kysymys, joka tulee keskusteluun eduskunnassa. Kysymys löytyy täältä: http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_512_2013_p.shtml

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Allekirjoita adressi T3-hoitojen jatkumisen puolesta

Tekisitkö päivän hyvän työn ja lukisit ja allekirjoittaisit tämän tekstin lopusta löytyvän adressin, jos et ole niin jo tehnyt. Siihen ei mene kuin muutama minuutti elämästäsi, mutta se voi pelastaa monen kilpirauhaspotilaan elämän. Jonain päivänä myös sinä itse voit olla tämän hoidon tarpeessa, sillä kilpirauhassairaudet ovat maassamme hyvin yleisiä ja diagnosoimattomia tapauksia epäillään olevan paljon. Masennus, cfs, fibromyalgia, lorvikatarri, luulosairaus ja jokapaikankippeys ovat yleisiä kilpirauhaspotilaille annettuja diagnooseja silloin, kun kilpirauhassairautta ei osata diagnosoida.

Jos Valvira päättää kieltää nämä hoidot, olemme me potilaat pakotettuja hakemaan apua ulkomailta ja tilaamaan lääkkeitä netistä. Tämä ei ole monille taloudellisesti mahdollista ja toisaalta tämä vaarantaa potilasturvallisuuden.

Henkilökohtaisesti en ole enää valmis palaamaan siihen zombiuden olotilaan, jossa jouduin viettämään vuosia, koska edes yliopistosairaalassa ei osattu minua auttaa. Söin raskaita lääkityksiä ja tyroksiinia, joista ei ollut kuin osittaista apua, ja lopulta sairaalassa todettiin, että tuskin oloni tulee näillä hoidoilla kohenemaan ja että kaikki on nyt kokeiltu. Päästin jo irti toivosta parantua - ja onneksi tein niin, koska silloin saatoin lähteä miettimään sitä, mitä voisin itse tehdä, jotta voisin voida mahdollisimman hyvin tässä tilanteessa, sairaudesta huolimatta. Luin ruokavalion tärkeydestä autoimmuuni- ja kilpirauhassairauksien hoidossa ja aloitin ruokavaliokokeilun, jonka myötä tulehdusarvoni normalisoituivat puolessa vuodessa ja vuosia kestänyt kuumeilu rauhoittui - tätä ennen olin syönyt vuosikausia kortisonia ja solunsalpaajia ilman, että tulehdusarvoni tai kuumeiluni siitä juuri hetkahtivat. Samaan aikaan huomasin tyroksiinin nostojen vievän oloni niin huonoksi, että ryhdyin miettimään, josko se on oikea lääkitys minulle ollenkaan. Otin asioista selvää ja tilasin ajan yksityisen puolen lääkärille, koska julkisella puolella ei osattu tässäkään asiassa auttaa (tosin ihana ja parhaansa tekevä sisätautilääkärini kyllä antoi tukensa päätökselleni selvittää muita vaihtoehtoja ja pahoitteli sitä, ettei osaa minua auttaa). Selvisi, että tyroksiini on minulle väärä lääkitys, jonka syöminen pahentaa tilannettani, ja että tarvitsen T3-lääkityksen. Pian T3-hoidon alettua oloni koheni radikaalisti ja se on koko ajan kehittynyt parempaan suuntaan, vaikka hoito on vielä kesken. Oman aktiivisuuteni, vertaisteni ja näiden upeiden lääkäreiden, jotka uskaltavat auttaa kaltaisiani potilaita, vaikka joutuvat uimaan vastavirtaan suhteessa menneisyyteen jämähtäneeseen endokrinologiseen ajatteluun, ansiosta olen saanut takaisin toivoni paranemisesta. Totisesti toivon, että Valviralta löytyy rohkeutta ja viisautta kuunnella myös meitä potilaita ja meitä hoitavia lääkäreitä tässä asiassa sekä olla kieltämättä hoitoja, joiden ansiosta monet ovat saaneet elämänsä sekä toiminta- ja työkykynsä takaisin. Sinä voit auttaa meitä tässä taistelussa allekirjoittamalla alla olevan adressin. Kiitos! ♥


Adressi löytyy täältä:
http://www.adressit.com/vastustamme_valviran_aikeita_puuttua_kilpirauhasongelmien_hoitoon 

perjantai 10. toukokuuta 2013

Kilpirauhashormoniongelmien rakentumisesta ja rT3-dominanssista

Hahmottelen tekstiksi Paul Robinsonin Recovering with T3 -kirjasta lukemani pohjalta sitä, mistä T4-T3 -muunnon ongelmissa ja rT3-dominanssissa oikeastaan on kyse ja mitä tämä kaikki tarkoittaa omalla kohdallani. 

Ongelmani on T4-T3-muunto - sen puutteellisuus sekä T3:n liiallinen muuntuminen aineenvaihduntaa hidastavaan rT3-muotoon.

Kilpirauhashormonin varastomuoto T4:n tehokas muuntuminen biologisesti aktiiviseen T3-muuntoon on terveyden kannalta ensisijaisen tärkeää, sillä vain noin 20 % T3-hormonista tuottuu kilpirauhasessa ja loput tuotetaan T4-T3-muunnoksessa. Jos tämä muunto ei toimi riittävän tehokkaasti tai oikein, seuraa T3:n puutoksesta aiheutuva kilpirauhasen vajaatoiminta. Eikä riitä se, että tämä muunto toimii tehokkaasti, vaan syntyneen T3:n on päästävä vielä verenkierrosta solujen sisään sitoutumaan kilpirauhashormonireseptoreihin, jotta siitä voi tulla biologisesti aktiivista. Sekä T4-T3-muunnon toimiminen oikein ja tehokkaasti, että T3:n pääsy solutasolle, ovat tehokkaan ja tasapainoisen kilpirauhashormonitoiminnan edellytyksiä.

Kilpirauhashormonien muunto tapahtuu solujen sisällä sellaisissa kudoksissa, joissa on olemassa muunnon mahdollistavia entsyymejä eli dejodinaaseja (joita on kahta tyyppiä, D1 ja D2):
- D1-entsyymin avulla muuntoa tapahtuu maksan, munuaisten ja kilpirauhasen soluissa. Pääosa muunnosta tapahtuu näissä elimissä ja muunnon jälkeen T3 palaa soluista takaisin verenkiertoon. Viidesosta muunnosta tapahtuu suolistossa, edellyttäen, että suolisto on kunnossa.
- D2-entsyymin avulla muuntoa tapahtuu aivoissa, aivolisäkkeessä, luustossa ja lihaksissa. Näissä T3 käytetään paikallisesti, eikä se palaa verenkiertoon.
Seleenin puutos sekä erilaiset fyysiset ja psyykkiset stressitilat heikentävät ja vääristävät muuntoa.

T3-hormonin pääsy solutasolle vaikuttamaan:
tarvitaan koko joukko vitamiineja ja mineraaleja sekä riittävät ja tasapainoiset kortisoli- ja verensokeritasot, jotta T3 pääsee solutasolle ja aktivoituu. T3 pyrkii solun sisällä saavuttamaan mitokondriossa olevat kilpirauhashormonireseptorit ja ottamaan näin merkittävän roolin solun tarvitseman energian tuotannossa. (+ Gene transcription.)

ATP:n tuotantoon osallistuminen on siis T3:n keskeinen tehtävä solussa. ATP:ta tuotetaan solujen mitokondrioissa, ja mitokondriot vaativat ATP:ta tuottaakseen sopivan määrän solunsisäistä glukoosia. Glukoosi on tässä keskeinen tekijä, sekä sen pääsy verenkierrosta solutasolle. Glukoosin tuotannon ja kuljetuksen kannalta keskeisiä tekijöitä ovat puolestaan hyvin toimiva kortisoli- ja insuliinituotanto. Riittävä kortisoli, jota lisämunuaiset tuottavat, nostaa verensokeritasoja eli veren glukoosipitoisuutta, ja haiman tuottama riittävä insuliini vie glukoosin solun mitokondrioon ATP:n polttoaineeksi ja sitä kautta mahdollistaa T3-hormonin aktivoitumisen solussa ja aineenvaihdunnassa. T3 käyttää glukoosia ja puutteellinen glukoosi solutasolla johtaa kilpirauhashormonitasapainon sekä koko aineenvaihdunnan häiriöihin. Jos T3-hormoni tulee lääkityksenä purkista, eivätkä solujen glukoositasot syystä tai toisesta ole riittävät, voi T3 käyttää solujen vähät glukoosit loppuun ja seurauksena voi olla hypoglykemiaa.

Riittämättömän T4-T3-muunnon sijaan kilpirauhasen vajaatoiminnan syynä voi olla myös T4:n muuntuminen virheellisesti liian suuriksi määriksi T3:n peilihormonia, rT3:ksi, joka varastaa suuren osan T3-hormonin reseptoripaikoista ja estää näin normaalin kilpirauhashormonitoiminnan. On normaalia ja tarkoituksenmukaista, että osa T4-hormonista muuttuu muotoon rT3, mutta ongelmia tulee silloin, kun normaali T3-rT3-tasapaino järkkyy ja rT3:sta tulee hallitseva hormonimuoto. 

rT3:n tehtävä elimistössä on puhdistaa ylimääräinen T4 elimistöstä ja alentaa metabolian tasoa silloin, kun se on elimistön toiminnan kannalta tarpeen. rT3:n muodostaminen on siis elimistön keino mukauttaa T3:n määrä elimistön tarpeisiin. Esimerkiksi nälkiintyminen, vakava sairaus tai raskas stressi (= korkeat kortisolitasot) ovat tilanteita, joissa elimistön on tarpeen säästää energiaa ja hidastaa aineenvaihduntaa - ja, kun aineenvaihdunta hidastuu, niin samalla myös rT3:n eliminaatio elimistöstä hidastuu, jolloin verestä voidaan mitata korkeita rT3-pitoisuuksia.

Seuraavat tilanteet ovat yleisiä T3-rT3-tasapainon järkyttäjiä:
matalat rautatasot, matalat kortisolitasot, insuliini- ja verensokeriongelmat, liiallinen T3-lääkitys yhdistettynä T4-hormoniin, heikko muunto T4:sta johtuen ravinteiden kuten seleenin puutteesta, infektiot, kasvaimet, sydänlihaksen vauriot, ikääntyminen, alkoholin väärinkäyttö, diabetes, maksasairaudet, munuaissairaudet, muut vakavat sairaudet, stressi, leikkaus, jotkut lääkkeet, dejodinaasientsyymeihin vaikuttavat geneettiset puutteet.  
 
rT3-ongelman hoitaminen kuntoon edellyttää T4-T3-muuntoa ja T3:n solutasolle pääsyä vaikeuttavien tekijöiden korjaamista sekä rT3:n liiallista tuottumista aiheuttavien tekijöiden hoitamista ja eliminoimista. Omalla kohdallani näitä tekijöitä ovat ainakin autoimmuunisairaus, pitkäaikainen kortisonilääkitys, pitkäaikainen stressi, mahdollisesti väärin perustein määrätty T4-lääkitys, gluteeniherkkyys ja sen aiheuttamat suolisto-ongelmat sekä matalat rauta- ja B12-tasot.  

perjantai 3. toukokuuta 2013

Detox


Kirjaston tyrkkyhyllystä tarttui käteeni Hanna Skytän tuore Detox-kirja, joka osoittautui niin kiinnostavaksi opukseksi, että ahmin sen lähes yhdellä istumalla läpi. Ensimmäisen lukukerran jälkeen palasin vielä lukemaan osia kirjasta tarkemmin ja tekemään muistiinpanoja. Detoksifikaatio on niitä aiheita, joihin olen suunnitellut perehtyväni, sitku. Nyt sain aiheesta tämän kirjan muodossa ilokseni kunnon tietopaketin vähän kuin vahingossa.

Detoksifikaatio kiinnostaa useammastakin syystä. Ensinnäkin, noudattamani paleoruokavalio, joka on T3-lääkitykseni takia vielä erityisen proteiinipainotteinen, on ruokavalio, joka laittaa munuaiset ja ruoansulatuselimistön koville sekä happamoittaa elimistöä tarjoten huonoille bakteereille potentiaalisen hyvän kasvupaikan, joten huomion kiinnittäminen elimistön pH:n tasapainottamiseen ja myrkkyjenpoistoelinten tuke
miseen on paikallaan. Toiseksi, elimistöni kyky käsitellä toksiineja, erityisesti lääkeaineita, on kilpirauhasen toimintahäiriön takia heikentynyt - ja joudun tällä hetkellä käyttämään melko paljon lääkkeitä, joten tähän asiaan kannattaa kiinnittää huomiota.

Mikä detox?

Hanna Skyttä määrittelee detoxin seuraavasti: "Detoksifikaatiolla eli detoxilla tarkoitetaan kehon puhdistuselinten prosessia, jossa erilaiset elimistöön päätyneet vieras- ja haitta-aineet poistuvat elimistöstä." Elimistöllä on luontainen kyky käsitellä ja poistaa haitta-aineita, mutta nykyihmisten ongelma on se, että haitta-aineita tulee elimistöön joka puolelta niin runsaasti, että puhdistuselimistö uhkaa uupua valtavan työtaakkansa alle. Hanna Skyttä esittää asian pesukonemetaforan avulla: puhdistuselimistö on kuin pesukone, joka pesee pyykin hyvin, jos kone on sopivasti täytetty, mutta huonosti, jos se on täytetty vähän yli - eikä pese ollenkaan, jos kone on aivan ylitäytetty. Lisäksi on niin, että pestäkseen hyvin kone tarvitsee toimintaansa riittävän määrän ravintoaineita ja energiaa, joita tavanomainen länsimainen ruokavalio useinkaan ei sisällä. Ja jos ravintoaineita saadaankin ravinnosta, ne eivät ehkä imeydy, koska suolisto voi olla mennyt huonojen elämäntapojen takia jo liian huonoon kuntoon.

Ylikuormittuneella pesukoneella on kuitenkin keinoja "ratkaista" tämä ongelmallinen tilanne. Ensinnäkin, se ryhtyy varastoimaan näitä ylimääräisiä myrkkyjä ja haitta-aineita, joiden käsittelyyn sen voimat eivät riitä, elimistön valkeisiin rasvasoluihin; ja toiseksi, se irrottaa kudoksista ja luustosta mineraaleja ja hivenaineita neutraloimaan kuona-aineista johtuvaa elimistön happamuutta. Pikku hiljaa elimistö rapistuu ja seuraa erilaisia epätasapainotiloja ja lopulta sairastuminen.

Detoksifikaatio-ohjelman noudattamisen tarkoituksena on antaa sisäelimille lepoloma niiden jatkuvasti suorittamasta jumpasta ja ikään kuin "uudelleenohjelmoida" tämä kehon sisäinen pesukone toimimaan jatkossa paremmin ja tehokkaammin.

Detoxilla pyritään noudattamaan mahdollisimman puhdasta, toksiinitonta ja yksinkertaista ruokavaliota ja elämäntapaa, jotta elimistö saa huilata ja puhdistuselimistö hoitaa rauhassa sille kuuluvat tehtävät. Ruokavalion puhtauden lisäksi huomiota kiinnitetään myös ihon, hengityselimistön ja elämäntavan kautta elimistöön tuleviin haitta-aineisiin sekä keinoihin elää mahdollisimman myrkyttömästi. Ravinnon lisäksi syyniin joutuvat siis ruoanlaittovälineet, käytetyt hygienia- ja kosmetiikkatuotteet sekä liikunta- ja lepäämistottumukset. Elimistön puhdistautumisprosessia tuetaan kaikilla elämänalueilla.

Ruokavalion osalta detox tarkoittaa mahdollisimman puhtaan, käsittelemättömän ja hypoallergisen ravinnon syömistä yhdistellen ruoka-aineita niin, että ne ovat ruoansulatuselimistölle mahdollisimman helppoja sulattaa sekä rytmittäen ateriat niin, että ne mukailevat elimistön omia toimintarytmejä - näin annetaan puhdistuselimistölle mahdollisuus toimia mahdollisimaan tehokkaasti ja häiriöttömästi. Puhdasta ruokavaliota täydennetään tarvittaessa ruoansulatusta, suoliston sekä maksan ja munuaisten toimintaa tukevin yrtein ja lisäravintein.

Iho on ruoansulatuksen lisäksi toinen kehon elin, jonka kautta elimistöön kulkeutuu paljon toksiineja - ja lisäksi iho on vielä ruoansulatusta haavoittuvampi elin toksiinien kannalta sikäli, että ihon kautta haitta-aineet imeytyvät suoraan, ilman suodatusta, verenkiertoon. Tässä on painava syy syynätä läpi kylpyhuoneen hyllyt ja meikkipussin sisältö sekä vaihtaa haitta-aineita sisältävät tuotteet luonnonmukaisiin. Myös siivouskaapin sisältö on syytä tarkistaa ja uudistaa, samoin ruoanlaittovälineet. Erilaiset vartalonhoidot, joilla tuetaan ihon, suurimman puolustuselimemme, toimintaa, ovat myöskin olennainen osa detoxia.

Lisäksi detoxilla pyritään huomioimaan elimistön omassa toiminnassa tuottuvat haitta-aineet eli kuona-aineet ja erilaiset hormoniepätasapainotilat, joita syntyy elämäntapojemme, esimerkiksi liiallisen tai liian vähäisen liikunnan, unenpuutteen tai stressin seurauksena. Detoxilla nukutaan hyvin ja hyvänlaatuista unta, liikutaan kevyesti ja harrastetaan syvähengitystä ja meditoimista elimistön oman hormonitoiminnan tasapainottamiseksi. 

Detox ja oma ruokavalioni ja elämäntapani? 

Paleolla, jota noudatan, syödään useampi kunnon ateria päivässä, välipaloja ja napostelua vältellen. Jokainen ateria pyritään rakentamaan niin, että syödään jonkin verran hyviä hiilihydraatteja, noin oman kämmenen kokoinen annos proteiinia sekä riittävästi hyviä rasvoja. Kun ateria rakennetaan näin sekä syödään aina kylläiseksi asti, pysyy kylläisyyden tunne pitkään eikä tarvetta välipalojen syömiselle edes synny.


Detoxilla taas pyritään yksinkertaisiin aterioihin sekä painottamaan proteiinien saanti iltaan. Sellaisenaan detox-ruokavalio ei minulle sovi, koska joudun T3-lääkityksenikin takia tankkaamaan proteiinia joka aterialla. Voin kuitenkin omaksua detoxista ruokienyhdistelysääntöjen noudattamisen ja helpottaa siten ruoansulatuselimistöni taakkaa: voin syödä ensin proteiinin, sitten tärkkelykset, sen jälkeen hiilihydraatit ja lopuksi mahdolliset makeat - tai voin syödä mahdolliset makeat marjat ja hedelmät esimerkiksi puoli tuntia ennen muuta ateriaa. Mahdollisuuksien mukaan voin myös välttää proteiinin ja tärkkelyksen yhdistämistä samalla aterialla.

Koska ruokavalioni sisältää paljon eläinproteiineja, se on myös elimistöä happamoittava. Lisäksi runsas tehotuotetun lihan käyttö lisää omega 6 -rasvahappojen saantia ruoasta ja vaatii omega 3 -ravintolisän käyttöönottoa tai huolehtimista muilla keinoin riittävästä omega 3:n saannista. Elimistön pH:n tasapainottamiseksi on huolehdittava riittävästä emäksisöivien kasvisten käytöstä sekä toksiinien puhdistuksesta elimistöstä. Viherjauheet ja maksaa puhdistavat ravintolisät ja yrtit ovat hyvä paleoruokavalion tuki.

Detoxin kannalta paleossa on positiivista se, että paleo on luontaisesti hypoallergeeninen ruokavalio. Näin ollen paleoon on lisättävä vain NAKKSSujen (=nikotiini, alkoholi, kofeiini, kemikaalit, sokeri, stressi) sekä muiden toksiinien välttely yhdistettynä kevyeen liikuntaan ja vartalon hoitoihin. Lisäksi on muistettava suoliston ja maksan hoito ravintolisin ym.

Toisin sanoen, omalla kohdallani detox voisi ruokavalion osalta merkitä alkoholin, sokerin, suklaan, kofeiinin ja fruktoosin pois jättämistä sekä luomutuotteisiin satsaamista. Detoxia tukemaan ottaisin käyttööni ruoka-aineyhdistämissäännöt, MSM-jauheen, probiootit, teehaudukkeet, kirjassa esitellyt aamushotit, ruoansulatusentsyymit, viherjauheet, omega 3 -valmisteen, kasvisproteiinit ja luomuruoat. Jättäisin pois punaisen lihan (lukuunottamatta riistaa) ja söisin kalaa, kanaa ja kalkkunaa (luomuna) sekä erilaisia proteiinijauheita. Muiden elämänalueiden osalta detox takoittaisi sitä, että hankkisin kuivaharjausvälineet sekä esimerkiksi karvassuolaa puhdistavia jalkakylpyjä ajatellen sekä siivoaisin kylpyhuoneen, meikkipussin ja siivouskaapin toksisista aineista ja hankkisin tilalle luonnonmukaisia tuotteita. Panostaisin myös riittävään lepoon ja rentoutumiseen ja ottaisin syvähengityksen sekä meditoimisen osaksi päivittäisiä rutiinejani.  

Olenkin jo aloittanut projektin tutustumalla kotikosmetiikkaresepteihin ja päivittämällä osan hygieniatuotteistani ekokaupan luonnonmukaisempiin tuotteisiin.

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Lisäravinteista

Kirjaan ylös Paul Robinsonin Recovering With T3 -kirjassaan (luvussa 4) esittämiä ajatuksia ja huomioita liittyen lisäravinteisiin, jotka ovat tärkeitä T3-hoidon onnistumisen kannalta.

Yleisohjeita vitamiinien ja mineraalien ottamiselle:

Rasvaliukoiset vitamiinit voi ottaa kerran päivässä, mutta ne imeytyvät kuitenkin paremmin, jos ne otetaan useammassa erässä. Vitamiineista A, D, E ja K ovat rasvaliukoisia. Näistä A ja D voivat olla toksisia liian suurissa määrin otettuna.
Vesiliukoiset vitamiinit (B ja C) kannattaa ottaa useassa erässä pitkin päivää, mieluiten ruoan kanssa, jolloin ne imeytyvät parhaiten.
Mineraalit kannattaa ottaa ruoan kanssa. Paremman imeytymisen mahdollistamiseksi on suositeltavaa ottaa mineraalit useammassa annoksessa päivän mittaan.

Rauta: 

Hypotyreoosiin liittyy usein matalia rautatasoja, ehkä johtuen huonosta ravinteiden imeytymisestä suolistossa sekä matalista vatsahappotasoista, jotka myös ovat yleisiä vajaatoiminnassa.

Rauta on keskeinen komponentti monissa solujen energiantuotannossa keskeisten entsyymien synnyssä. Ilman riittävää rautaa T3:n buustaamien solujen metabolinen aktiivisuus kärsii. Kilpirauhanen käyttää rautaa myös kilpirauhashormonien synnyttämisessä sekä prosesseissa, jotka kuljettavat kilpirauhashormonit soluihin. Raudalla näyttää olevan rooli myös T4-T3-konversiossa. Raudanpuute ja kilpirauhaslääkitys yhdistettynä voivat aiheuttaa hypo- tai hypertyyppisiä oireita.

Rautatasojen testaaminen:
On suositeltavaa ottaa ainakin seuraavat testit: seerumin rauta, seerumin ferritiini ja transferriinin saturaatio%. Seerumin rauta-arvon tulee olla yli 90 ug/dL, ideaalisesti lähellä 100-110 ug/dL. Transferriinin saturaatio%:n on hyvä olla 35-45%. Seerumin ferritiinitasosuositus on 70-90 ng/mL.
Rautalisän ottaminen on vaarallista, jos elimistö ei tarvitse lisärautaa. Liika rauta on toksista.
Rauta ja c-vitamiini tauotetaan viikoksi ennen laboratoriokokeita. 

Rautalisän ottaminen:
Rautalisä on otettava c-vitamiinin, joka edistää raudan imeytymistä, kanssa. Suositeltavia raudan muotoja ovat ferrous gluconate ja ferrous fumerate (ovat vatsaystävällisempiä kuin ferrous sulphate). Yleinen annos rautatasojen kohottamiseksi on 150-200 mg elementaarista rautaa päivittäin, ja tämä annos jaetaan mielellään useampaan osaan. Yksilöllinen annostelu tehdään otettujen laboratoriokokeiden pohjalta. Rautavarastojen täyttyminen voi ottaa monta kuukautta, minkä jälkeen raudan ottamista mahdollisesti jatketaan ylläpitoannoksella.
Rauta voi aiheuttaa ummetusta, johon magnesium auttaa. Kalsiumin saantia on vältettävä rautalisän ottamisen yhteydessä.
Huom! Rauta voi sitoutua kilpirauhashormoniin, tehden kilpirauhaslääkkeen tehottomaksi, joten kilpirauhaslääkitys kannattaa ottaan tuntia ennen rautaa tai neljä tuntia raudan jälkeen.

B12-vitamiini:

B12-vitamiinia käytetään punaisten verisolujen ja proteiinien tuotannossa ja se auttaa hapen kuljetuksessa. Sitä käytetään myös DNA:n tuotannossa. Tärkeä aine hermoston toiminnassa.
B12:lla saattaa olla rooli myös T4-T3-konversiossa.

B12-puutoksen syitä: a) Vajaatoimintapotilailla yleinen matala vatsahappotaso voi aiheuttaa ongelmia B12:n imeytymisessä, ja b) vatsan sisäisen tekijän, jota tarvitaan B12:n imeytymiseen, taso laskee autoimmuunireaktion seurauksena (jolloin voi kehittyä pernisiöösi anemia).

Puutoksen oireet:
paljolti vajaatoimintaoireiden kaltaisia. Vaikeaan puutokseen voi liittyä neuropatiaa.

B12-lisän ottaminen:
Kilpirauhaspotilailla B12:n on hyvä olla viitteiden yläpäässä. B12 ei ole toksista, joten sitä voi ottaa suhteellisen huoletta. Yleinen suositus on 500-1000 ug B12-vitamiinia + B-Complex. Paras B12-muoto on metyylikobalamiini. Myös foolihapon saannista on huolehdittava.

B12-tasojen testaaminen:
Aktiivisen vitamiinin testi (holotranskobalamiinitesti) on parempi mittari kuin B12-vitamiinitesti (kobalamiinitesti), koska jälkimmäinen mittaa B12:n kokonaismäärän, ja vain n. 20% B12-vitamiinista on biologisesti aktiivista.

D-vitamiini: 

Edistää kalsiumin imeytymistä ja siten luuston terveyttä, moduloi neuromuskulaarista toimintaa, vähentää inflammaatiota ja vaikuttaa monien geenien toimintaan. D-vitamiinin puutos liitetään moniin sairauksiin.

Autoimmuunisairailla tavataan usein geenihäiriöön liittyvää matalaa d-vitamiinitasoa. Heidän solunsa eivät prosessoi d-vitamiinia riittävän tehokkaasti. D-vitamiinin sanotaan rauhoittavan Hashimotoa.

Yleinen suositus: D3:a 4000-5000 IU/vrk. On liiallisissa määrin otettuna toksista ja aiheuttaa hyperkalsemiaa. Kannattaa testata D-vitamiinin varastomuoto.
Hyvät D-arvot ovat välillä 50-70 ng/mL.

B-yhdistelmä:

Koostumus: 
B1 (tiamiini)
B2 (riboflaviini)
B3 (niasinamidi)
B5 (pantoteenihappo)
B6 (pyridoksiini)
B7 (biotiini)
B9 (foolihappo)
B12 (kobalamiini)

B-vitamiinien fuktiot elimistössä:
niillä on tärkeä rooli kilpirauhashormonien säätelemissä aineenvaihduntaprosesseissa.
Ne ovat mukana energiantuotannossa, aivotoiminnassa, ruoansulatuksessa, proteiinien sulatuksessa, proteiinisynteesissä ja proteiinien käytössä, ihon/hiusten/hermojen terveydessä, happo-/emästasapainossa, sokerin ja kolesterolin säätelyn prosesseissa, inflammaatioprosesseissa ja muiden hormonien tasapainotuksessa. Erittäin tärkeä vitamiiniryhmä! Auttavat stressistä selviämisessä, oletettavasti johtuen niiden posiitivisesta vaikutuksesta lisämunuaisten toimintaan. Jo ennen kilpirauhaslääkityksen aloittamista on huolehdittava B-vitamiinitasojen täydentämisestä! Kun elimistö kilpirauhaslääkityksen aloittamisen myötä alkaa toimia tehokkaammin, se kuluttaa toimintaansa entistä enemmän myös B-vitamiineja, ja siksi on tärkeää, että vitamiineja on tuossa tilanteessa jo valmiiksi tarpeeksi elimistön käytettäväksi. B1-puutos yhdistettynä kilpirauhaslääkitykseen voi aiheuttaa hypertyreoosin tai tyreotoksikoosin oireet ja pahimmillaan sydänvian.

B1 on keskeinen tekijä ATP:n tuotannossa. B2, B6 ja B12 ovat tärkeitä T4-T3-konversion kannalta.

Suositus:
vahva B-complex, jossa 100 mg kutakin B-vitamiinia. Yliannostelun riskiä ei ole.

Huom! Riittävät foolihappotasot ovat edellytys B12:n toiminnalle (ja siten tehokkaalle kilpirauhashormonitoiminnalle). Foolihappo + B12-yhdistelmällä on tärkeä rooli mm. depression ja aivotoiminnan häiriöiden ehkäisyssä (liittyen neurotransmitterien ja homokysteiinien tuotantoon). Foolihapon viitteet ovat yleensä n. 2.7-17.0. Suositus: arvot viitteiden puolivälissä tai yläpuolella.

C-vitamiini:

Auttaa immuunijärjestelmää, auttaa taistelussa infektioita vastaan. Toimii osana kollageenin muodostusta. Auttaa ylläpitämään luuston, ihon ja nivelten terveyttä. Voimakas antioksidantti, joka poistaa toksiineja ja suojaa taudeilta. Kriittisen tärkeä aine lisämunuaishormonien tuotannossa ja lisämunuaisten toiminnassa - lisämunuaisissa on kaikista elimistä korkein c-vitamiinipitoisuus. C-vitamiinia tarvitaan myös ruoan konversiossa energiaksi.

C-vitamiinia tarvitaan suuria määriä ravinnosta ja purkista, koska ihmisen elimistö, toisin kuin muiden eläinten elimistöt, ei enää, 5000 vuotta sitten tapahtuneen geenimutaation jälkeen, kykene itse tuottamaan sitä.
Suositus: 500-1000 mg c-vitamiinia parin tunnin välein 4-6 kertaa vuorokaudessa. Sodium ascorbate on vatsalle ystävällisin c-vitamiinin muoto.

Magnesium

Magnesiumilla on keskeinen rooli aineenvaihdunnassa: se edistää lihasten ja hermojen toimintaa, auttaa ylläpitämään normaalia sykettä, ylläpitää verisuonten terveyttä, auttaa luuston ja hampaiden rakentumisessa, on osallisena solujen kasvussa ja korjaustoimenpiteissä. Se on mukana myös energiantuotannossa sekä säätelee ruumiinlämpöä. Lisäksi se varmistaa fosforin, natriumin, kaliumin ja kalsiumin oikean jakautumisen soluissa samoin kuin B-vitamiimien sekä C- ja E-vitamiinin imeytymisen. Magnesiumia tarvitaan myös testosteronin ja progesteronin tuotannossa.

Magnesiumpuutoksen oireita:
arytmia tai takykardia liittyen heikkoon kaliumin säätelyyn, EKG:n paljastamat ongelmat, ateroskleroosi, verisuonten ahtautuminen, korkea verenpaine, angina, sydänkohtaus liittyen mataliin happotasoihin sydämessä (koska liikaa kalsiumia ja liian vähän magnesiumia saavuttaa sydämen). veritulppa, sydänläpän ongelmat. Lisäksi: migreenit, unettomuus, depressio, ärtyneisyys, väsymys sekä joukko muita neurologisia, lihas-metabolisia ja kardiovaskulaarisia ongelmia. Myös luustokatoa voi esiintyä elimistön kompensoidessa matalia magnesiumtasoja ottamalla magnesiumin ja kalsiumin luista.

Huom! Kalsiumlisää ottavan on otettava myös magnesiumia, koska liika kalsium yhdistyneenä liian vähään magnesiumiin voi aiheuttaa sen, että soluihin menee liikaa kalsiumia, seurauksena esimerkiksi kardiovaskulaarisia ongelmia.

Hypotyreoosi johtaa siihen, että elimistö energiaa säästääkseen tukahduttaa myös magnesiumin ja kalsiumin tuotantoaan, mikä on hyvin vaarallinen yhdistelmä sydämen kannalta.

Riittävä magnesiumin määrä solutasolla aktivoi natrium/kalium-pumpun, joka jakaa natriumin ja kaliumin soluihin. Näin ollen pelkkä riittävä magnesiumin saanti yhdistettynä riittävään kasvisten ja hedelmien kulutukseen takaa riittävät magnesium- ja kaliumtasot soluissa, ilman että tarvitaan kaliumlisää.

Magnesiumin tarve on noin puolet kalsiumin määrästä. Suositus on 500-1000 mg/vrk. Kelaattimuotoinen magnesium on vatsalle ystävällisin.

Seleeni: 

Seleeni on dejodinaasientsyymien avainkomponentti, joten matalat seleenitasot vaikeuttavat ja vääristävät T4-T3-konversiota. Seleeni on myös aktioksidantti, joka suojelee vapailta radikaaleilta, vähentää inflammaatiota ja auttaa immuunijärjestelmää. Se myös tukee sydämen toimintaa toimimalla synergiassa vitamiini E:n kanssa. Seleenin käyttö saattaa auttaa vähentämään kilpirauhashormonivasta-aineita.

Seleenilisä ei ole myrkyllinen annoksen ollessa alle 750 mikrogrammaa. Suositus: 200 mcg/vrk.

Kalsium:

Kalsiumia tarvitsevat sydän, veri, hermot, lihastoiminta, iho, luut ja hampaat. Se auttaa lihaksia toipumaan käytöstä ja omaa tärkeän roolin happo/emästasapainon ylläpitämisessä.

Usein kilpirauhaspotilaille suositellaan kalsiumlisää annoksella 500 mg 1-2 krt/vrk D3-lisän kera. (Kilpirauhaspotilailla osteoporoosiriski myöhemmällä iällä on hitusen kohonnut.) Myös säännöllinen voimaharjoittelu on tärkeää. Luuntiheysmittauksen tekemistä suositellaan 2-3 vuoden välein.

Huom! Muistettava ottaa magnesiumia kalsiumlisän yhteydessä.

Sinkki: 

Satojen entsyymien komponentti. DNA:n käyttämä aine. Olennainen kasvun, paranemisen ja hormonisäätelyn kannalta. Auttaa stressistä selviämisessä sekä tukee aivoja ja hermostoa. Tärkeä aine hampaiden, luiden ja hiusten hyvinvoinnin kannalta. Pitää yllä energiatasoja ja kilpirauhasen tehokasta toimintaa. Suojelee raskasmetallitoksiineilta.

Matala sinkkitaso yhdistetään matalaan T3-tasoon ja lisääntyneeseen rT3-tasoon. Sinkillä on tärkeä tehtävä T4-T3-konversiossa. Se on tärkeä aine myös T3:n sitomisessa kilpirauhashormonireseptoreihin.

Supplementaatio: yleensä 15 mg:lla.

Huom! Sinkki alentaa kortisolitasoja, joten kaikille se ei sovi.

E-vitamiini: 

Voimakas antioksidantti. Suojaa soluja vahingoilta ja auttaa elimistöä käyttämään happea. Auttaa vähentämään veritulppia, tromboosia ja kardiovaskulaarisen systeemin ongelmia. Edistää paranemista ja parantaa ihoa. Vähentää raskasmetallitoksiineja elimistöstä.

Supplementaatio: 400 IU.

Kromi: 

Kromilla on tärkeä tehtävä verensokeritasapainon ylläpitämisessä. Se myös suojaa DNA:ta vahingoilta. Sydän tarvitsee toiminnassaan kromia.

Kromilisää otetaan yleensä annoksella 200 mcg.
Huomioitava kromin kortisolitasoja alentava luonne.

Jodi: 

Jodin hyödyistä ja haitoista kilpirauhasen kannalta on monia mielipiteitä, mutta jodieksperttien David Abraham ja Guy Brownstein mielestä lähes jokainen hypotyreoosipotilas hyötyy jodista, jos hoito toteutetaan oikein ja huolehtien oikeiden lisäravinteiden saannista sen rinnalla. (Osa kilpirauhassairauksistahan johtuu jodin puutoksesta.) Jodi myös kohentaa hengitysterveyttä ja auttaa toksisten halidien (bromidi, kloridi, fluoridi), jotka tukkivat kilpirauhashormonireseptoreita, poistamisessa elimistöstä. Jodin sanotaan myös vähentävän syöpäriskiä.  

Jodin tarpeen voi testata (Iodine Loading Test).
Supplementaatio: Lugol's Solution tai Iodoral.
Annostelu: alussa 225 mcg ja siitä nostaen 12,5 mg saakka. Huolehdittava samalla detoksifikaatiota auttavien ravinteiden saannista: c-vitamiini (2000-8000 mg), B2 (3x100mg pitkin päivää jaettuna), B3 (500 mg nicotinic acid otettuna kahdesti päivässä), seleeni (200 mcg), magnesium (300-600 mg), puhdistamaton merisuola.
Kannattaa harkita myös hyvän multimineraalin (kelaatti) käyttöä, jotta voi olla varma, etteivät mitkään mineraalipuutokset haittaa T3-hoitoa.

Omega-3: 

EPA+DHA.

Tehtävät elimistössä: näkökyvyn, oppimiskyvyn, koordinaation ja mielialan ylläpitäminen. Kolesteroli- ja rasvatasojen kontrolloiminen. Immuunijärjestelmän ja metabolian toiminnan tukeminen sekä inflammaation vähentäminen.

Vitamiini- ja mineraalitasojen laboratoriotestaukset: 

Kannattaa pitää viikon tauko lisäravinteista ennen testejä.

Paul Robinsonin mielestä vitamiinien ja mineraalien käyttäminen ei ole tärkeää ainoastaan T3-hoidon alussa, potkaistaessa aineenvaihduntaa käyntiin, vaan niiden käyttöön sitoudutaan pysyvästi ja tässä on kyse sitoutumisesta hyvän terveyden ja toimivan kilpirauhashormonimetabolismin tavoitteluun.

///

Oma lisäravinneohjelmani: 

Olen käyttänyt liohoidon aikana enemmän tai vähemmän säännöllisesti C-vitamiinia (1000 mg), B-Complexia, B12-vitamiinia (1000 mcg), rautaa (100 mg) sekä magnesiumia (340 mg). Kalaöljyä olen käyttänyt hoitoni alkupuolella, mutta nyt se on ollut minulta jonkin aikaa loppu enkä ole saanut hankittua uutta tilalle. Probiootti on myös ollut jatkuvassa käytössä.

Nyt lukemani sekä viimeisten laboratorioarvojeni pohjalta olen päivittänyt lisäravinneohjelmaani kattamaan nykyiset tarpeeni. Odotan osaa lisäravinteista iHerbistä saapuviksi, mutta tarkoitus on jatkossa edetä jotakuinkin tällaisen ohjelman mukaan:


Aamupalan yhteydessä:
C-vitamiini 500 mg, B-Complex (jossa 100 mg kutakin B-vitamiinia), B12 1000 mcg, kalium 750 mg.

Lounaan yhteydessä:
C-vitamiini 500 mg, B12 1000 mcg.

Pari tuntia ennen päivällistä:
C-vitamiini 500 mg, rauta 100 mg.

Päivällisen yhteydessä:
magnesium 400 mg, C-vitamiini 500 mg.

Myöhemmin illalla:
magnesium 400 mg, multimineraali, kalaöljy.

Nukkumaan mennessä:
probiootti.

Lisäksi käytän jokaisen aterian yhteydessä ruoansulatusentsyymejä.

Liothyroninissa saatavuusongelmia ainakin viikolle 22 asti!

Tiedoksi niille, joita tämä tieto ei ole vielä tavoittanut: Liothyronin on loppunut tukusta ja arvioidaan, että saatavuusongelma jatkuu ainakin viikkoon 22, mahdollisesti pidempäänkin. Markkinoille ollaan saamassa korvaava tuote, Thybon, siksi aikaa, kun Liothyroninia ei ole myynnissä, ja Thybon saataneen apteekkeihin viikon 16 aikana. Korvaavaa tuotetta varten täytyy hankkia uusi resepti eikä tämä tuote ole Kela-korvattava. Heidän, joilla lääke on loppumassa, kannattaa yrittää saada pikainen yhteys lääkäriinsä uuden reseptin hankkimista varten. Tilanne on haasteellinen, koska T3-valmistetta kirjoittavia lääkäreitä on vähän ja koska nämä ovat jo valmiiksi hyvin kiireisiä ja ylityöllistettyjä. Kilpirauhasliitto kertoo yrittäneensä informoida mahdollisimman monia T3-hoitoa antavia lääkäreitä tästä tilanteesta, jotta lääkkeen vaihto voisi sujua mahdollisimman helposti.

Erityislupalääkkeen kohdalla tilanne on sellainen, että tuotteen myyntiluvan haltijalla ei ole velvollisuutta pitää lääkettä varastoissa ja siksi on mahdollista, että tällainen potilasturvallisuuden vakavasti vaarantava tilanne voi päästä syntymään - T3onlyn yhtäkkinen lopettaminen varsinkin isoilta annoksilta on rinnastettavissa tilanteeseen, jossa insuliinihoitoiselta diabeetikolta loppuu yhtäkkiä insuliini eikä sitä ole mistään saatavilla. Tilanne voi olla monien ilman lääkkeitä jääneiden potilaiden kohdalla hyvin vakava, mutta tilanteesta ei ole tiedotettu riittävän laajasti eikä ole annettu toimintaohjeita sen suhteen, mitä täytyy tehdä, jos lääkkeet loppuvat ennen uusien saamista tilalle. Tällaisessa tilanteessa ainoaksi vaihtoehdoksi jäänee avun hakeminen sairaalasta, jossa lienee mahdollista saada T3-valmistetta tiputuksena.

lauantai 9. maaliskuuta 2013

T3-hoidon aikaista ruokapäiväkirjaa

Mainitsin aiemmassa postauksessani T3-lääkityksen vaikuttaneen jossain määrin myös siihen, millaiseksi rakennan päivittäisen ruokavalioni, ja sanoin pitäväni muutaman päivän ruokapäiväkirjaa havainnollistaakseni sitä, miltä syömiseni nykyään näyttävät. Alla on listattuna syömiseni parin päivän ajalta. 

Maanantai 4.3.2013

Aamulla:


Kaksi kupillista tummapaahtoista kahvia kookosmaidolla, munakas (kaksi kananmunaa, n. 5 cm:n pätkä kesäkurpitsaa, pari valkosipulin kynttä, avokadoöljyä paistamiseen, puhdistamatonta merisuolaa, mustapippuria, persiljaa), smoothie (pari kourallista punajuurenlehti-rucola-pinaatti-salaattisekoitusta, kourallinen jäävuorisalaattia, 2 parapähkinää, ruokalusikallinen seesaminsiemeniä, ruokalusikallinen manteleita, teelusikallinen ashwagandhaa, teelusikallinen psylliumia, teelusikallinen itse tehtyä viherjauhetta,
ruokalusikallinen kookosöljyä, banaani, pari desiä karpaloita). 


Päivällä:


Iso lautasellinen keittoa (jossa kukkakaali, 1/2 pakettia pekonia, suppilovahveroita, puhdistamatonta merisuolaa, mustapippuria ja persiljaa), kupillinen tummapaahtoista kahvia kookosmaidolla. 


Illalla:


Salaatti (jääsalaatti, jäävuorisalaatti, kurkku, puolikas omena, vähän paahdettuja manteleita, edellispäiväisen sitruuna-valkosipuli-kirjolohen jämät, katkarapuja, sellerinvarsi, punasipulia, oliiviöljyä, hitunen valkoista riisiä). 


Ennen nukkumaan menoa:


Verigreippi, noin kourallinen pähkinöitä. 

//
Lisäksi join päivän aikana kupillisen lakritsinjuurihauduketta sekä pienen lasillisen appelsiinimehua rautatabletin kanssa. Ruokajuomana kaikilla aterioilla vesi.

Päivän aikana ottamani ravinnelisät:
B-vitamiiniyhdistelmä, B12, C-vitamiini, rauta, magnesium, probiootti.
Lääkkeet: kortisoni (Prednisolon) 2,5 mg, atsatiopriini. 


Tiistai 5.3.2013

Aamulla:

 

Pari kupillista tummapaahtoitsa kahvia kookosmaidolla, pieni lautasellinen edellispäiväistä lounaskeittoa.


Päivällä:

 

Salaatti (romanasalaatti, keltainen omena, kurkkua, sellerinvarsi, kourallinen kurpitsansiemeniä, avokadoöljyssä paistettu kananrinta (mausteina kurkumaa, mustapippuria ja ruususuolaa). 


Illalla:

 

Munakas (kaksi kananmunaa, parsakaalta, pari valkosipulin kynttä, puhdistamatonta merisuolaa, mustapippuria, oliiviöljyä paistamiseen), smoothie (kuten edellisaamuna, mutta karpaloiden sijaan käytin mustikoita). 


Syntiosio:


Itse jyvistä tehtyjä popcorneja (oliiviöljy-voisekoitus, puhdistamatonta merisuolaa).

//

Ruokajuomana kaikilla aterioilla vesi. Lasillinen appelsiinituoremehua rautatabletin kanssa (c-vitamiinin takia). 

Ravinnelisät ja lääkkeet: kuten edellisenä päivänä.


---

Ruokavalioni on siis edelleen (autoimmuuni)paleo, joskin joskus retkahtelen sen harmailla alueilla oleviin aineksiin, kuten itsetehtyihin popcorneihin (joita kuitenkin pidän pienempänä pahana kuin vaikkapa valmiita, teollisia sipsejä). Uusi kilpirauhaslääkitykseni on tuonut siihen kolme uutta painotusta: 

- Proteiinia on syötävä päivittäin runsaasti, koska T3-hormoni kiihdyttää proteiinisynteesiä valtavasti ja lihakset katoavat, jos proteiinia ei saa riittävästi. Noin 2-2,5 g proteiinia vuorokaudessa / painokilo on suositus liohoidon aikana.
- Hiilihydraatteja on saatava ruokavaliosta riittävästi, koska kortisolintuotanto kärsii liian vähistä hiilihydraateista. Noin 100 g hiilihydraatteja vuorokaudessa on suositus kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsiville. 
- En katso tarpeelliseksi vältellä goitrogeenisia, kilpirauhasen toimintaa lamauttavia ruoka-aiheita liohoidon aikana, koska hoidon tarkoituksenahan on oikeastaan vaimentaa kilpirauhasen omaa vinksalleen mennyttä hormonintuotantoa kilpirauhashormonireseptoreiden puhdistumisen ajaksi.   

Kun tarkastelen yllä olevaa ruokapäiväkirjaani, niin epäilen, että proteiinien ja hiilihydraattien saantini voisi ehkä olla vieläkin runsaampaa, vaikka pyrinkin syömään molempia jokaisella aterialla. Olen aiemmin käyttänyt netistä löytyvää ravintoainelaskuria syömisteni kirjaamiseen saadakseni käsityksen siitä, minkä verran saan päivittäin ruoastani eri makroravinteita, ja olen huomannut, että saadakseen esimerkiksi 120 g proteiinia päivittäin on liha- ja kasvisproteiineja syötävä aikamoinen määrä. Samoin tarvittavien hiilihydraattien kasaaminen on haasteellista, kun esimerkiksi viljat ovat ruokavaliosta poissuljettuja. Nyt en kirjannut syömisiäni laskuriin, mutta mutu-tuntumalta tarkastellen arvelen, että sekä proteiineja että hiilihydraatteja voisi lisätä. Olen jo lisännyt ruokavaliooni valkoisen, puhdistetun riisin hiilihydraattien lisäämiseksi, vaikka riisi onkin paleon harmaalla alueella, ja aion ryhtyä käyttämään riisiproteiinia proteiininsaantini kohentamiseksi. Rasvojen saantini on käsittääkseni aika hyvällä mallilla.

Ennen liohoitoon ryhtymistä kärsin huonovointisuudesta ja ruokahaluttomuudesta varsinkin aamuisin, mutta onnekseni tämä ongelma on korjaantunut hoidon myötä eikä syömisen kanssa ole enää ongelmia. Aiemmin tuntui hankalalta saada alas edes marjasmoothie aamupalana (saati jaksaa tehdä tuollainen smoothie), mutta nykyään vetelen sujuvasti aamiaiseksi vaikkapa edellisiltaisen karjalanpaistin jäänteet. Aluksi tuntui oudolta ja vastenmieliseltä syödä heti aamusta lihaa, ehkä ihan vain siksikin, että mielessäni oli tietty käsitys siitä, millainen aamupalan kuuluu olla, mutta ruokahaluni kohennuttua ja ryhdyttyäni ajattelemaan syömisiäni aterioina esim. aamupalan, lounaan ja päivällisen sijaan, on ollut helpompaa syödä proteiinipitoisia ruokia jo heti aamusta - ja aamupalaksi mieltämiäni ruokia illasta.

Näinä päivinä minulla tulee vuosi täyteen paleoruokavaliolla. Sen noudattaminen on ollut yllättävän helppoa ja vaivatonta.

tiistai 29. tammikuuta 2013

Kahden kuukauden etappi saavutettu

Olen ollut nyt kaksi kuukautta T3only-lääkityksellä T3-kilpirauhashormonireseptorien puhdistamiseksi liiasta rT3-hormonista. Liotyroniiniannokseni on tällä hetkellä 60 mikrogrammaa jaettuna neljään annokseen päivän aikana. Ensimmäisen lääkeannoksen, joka on tällä hetkellä 15 mcg, pyrin ottamaan circadian-metodin mukaisesti noin neljä tuntia ennen varsinaista heräämistä ja ylös nousemista, ja loput annokset otan viiden tunnin välein. Annosnostot teen niin, että lähden lisäämään annosta circadian-annoksesta, lisäten seuraavaksi aamupäiväannoksen määrää ja myöhemmin myöhempiä annoksia, edeten kohti iltaa. Nyt annos on siis 15+15+15+15, ja kun sitä seuraavan kerran lähden kasvattamaan, lisään 5 mcg aamuannokseen (20+15+15+15). Teen annosnostot aina 5 mikrogrammalla viiden päivän välein, mikäli olo ja elintoiminnot kertovat siitä, että nosto on mahdollinen ja aiheellinen. Tähän mennessä annosnostot ovat sujuneet hyvin ja olen kasvattanut lioannosta pääosin edellä mainitulla aikataululla. Alussa olin hyvin varovainen ja pysyttelin pidempään pienellä lioannoksella mittailtuani ruumiinlämpöjäni ja huomattuani niiden heittelevän ylös alas, tulkiten tämän viittaavan lisämunuaisten ongelmiin, mutta koska autoimmuunisairauteeni myöskin liittyy lämpöilyä, eivätkä lämmöt näin ollen ole tapauksessani paras mittari hormonitasapainoa arvioimaan, päätin lopulta kokeilla varovaista annosnostoa, eikä se aiheuttanut ongelmia. Myös noihin aikoihin ilmaantuneet kuukautiset osaltaan olivat sekoittamassa lämpöjä. Tämän episodin pohjalta ja motivoimana hankin itselleni verenpainemittarin, jonka avulla minulla on mahdollisuus pulssia ja verenpaineita tarkkaillen saada käsitys siitä, millä mallilla hormonitoimintani on ja miten edetä lioannoksen nostoissa.

Lion rinnalla minulla on edelleen käytössäni pieni annos (2.5 mg) kortisonia, Prednisolonia. Otan sen viisi tuntia circadian-lion jälkeen, samanaikaisesti toisen lioannoksen kanssa niin, että nielaisen kortisonin ja imeytän lion. On tärkeää pitää kunnon väli ensimmäisen lion ja kortisonin välillä, koska purkista otettava kortisoni tukahduttaa lisämunuaisten omaa toimintaa, ja juuri sitähän en halua. Kortisoni on ollut minulla käytössä autoimmuunisairauteni hoitona, ei lisämunuaistukena liohoidon aikana, ja siksi käytössä on Prednisolon eikä hydrokortisoni, jota liohoidon yhteydessä yleensä käytetään. Olen ajatellut, että on itse asiassa ihan hyvä asia, että minulla on nyt tämä pieni kortisoniannos käytössäni, koska epäilen, että lisämunuaiset eivät toimi optimaalisesti ja siksi hyötyvät kortisonista T3onlyn aikana. Käytyäni viime viikolla sairaalassa kontrollikäynnillä autoimmuunisairauteeni liittyen sain kuitenkin huojentavan, mutta T3-hoidon kannalta hämmentävän, arvion sairauteni tilanteesta: näyttäisi siltä, että tautiprosessi on rauhoittunut, ja voin näin ollen lähteä jatkamaan immunosuppressiivisen lääkityksen, myös kortisonin, purkamista! Olen ihan innoissani tästä uutisesta ja malttamattomana odotan lääkitysten purkua, mutta toisaalta joudun miettimään asiaa myös liohoidon onnistumisen kannalta. Koska lisämunuaisteni kunto on kysymysmerkki minulle, en tässä vaiheessa ehkä uskalla lähteä kortisonia pois purkamaan, vaan menen tällä pienellä Prednisolon-annoksella siihen asti, kunnes saan nostettua liot siihen annokseen, jolla reseptorien puhdistuminen tapahtuu ja kunnes löydän hyvän ylläpitoannoksen - tämän jälkeen lähden purkamaan kortisonia pois, käyttäen purun tukena circadian-metodia, jonka toivon osaltaan helpottavan tuota lisämunuaisille raskasta prosessia.

Käytössäni on tällä hetkellä seuraavat lisäravinteet hoitoa tukemassa: rauta, B12, B-yhdistelmä, C-vitamiini, magnesium, kalaöljy ja probiootti. Lisäksi käytän ruokailujen yhteydessä ruoansulatusentsyymejä. Lisämunuaisten tukemiseksi juon aamulla merisuolavettä sekä käytän lähes päivittäin ashwagandhaa ja lakritsinjuurta. Jätän lisäravinneasian yksityiskohtaisemman ruotimisen toisen postauksen aiheeksi. Myös liohoitoon liittyvästä ruokavaliosta voisin kirjoittaa, sillä hoito on aika merkittävästi vaikuttanut siihen, millaiseksi päivättäiset ruokalistani nykyään koostan.

Vointi on näiden kahden liolääkityksellä vietetyn kuukauden aikana jo jossain määrin kohentunut. Syksyllä etenkin isolla tyroksiiniannoksella ollessa vaivannut ruokahaluttomuus ja erityisesti aamuihin ajoittuva huonovointisuus ja "krapulainen olo" ovat kadonneet, ensin mainittu kokonaan ja jälkimmäinenkin huomattavissa määrin. Myös suuren tyroksiiniannoksen myötä ilmaantunut lähimuistin pätkiminen ja ajatuksen poukkoilu on hävinnyt. Unennäkökyky on palannut ja pieniä merkkejä luovan ajattelun heräämisestä on havaittavissa. Selviän paremmin myös lyhytkestoisesta fyysisestä ja psyykkisestä rasituksesta (jaksan esimerkiksi kävellä pidempiä matkoja), joskin palautuminen siitä on edelleen heikkoa. Valtaisa väsymys, aloitekyvyttömyys ja keskittymisongelmat vaivaavat kuitenkin edelleen. Toivon, että hoidon edetessä saan avun myös näihin oireisiin.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Vajaatoiminta vaiko eikö vajaatoiminta

Lukiessani erään vertaistukiryhmäläisen linkittämää artikkelia matalan T3-arvon oireyhtymästä huomioni kiinnittyy erityisesti kohtaan, jossa kerrotaan sellaisesta kilpirauhasen toimintahäiriön muodosta, jossa ei itse asiassa ole niinkään kyse kilpirauhasen vajaatoiminnasta, jota kannattaisi lääkitä kilpirauhashormonein, vaan kortisoliongelmien aikaansaamista kilpirauhasen toimintahäiriöistä, joihin oikea hoito ainakin aluksi on kortisolitasojen tasapainoon saattaminen. Kyseessä on kilpirauhasen toiminnan häiriö, jossa ainoastaan TSH nousee viitteiden ulkopuolelle, muiden kilpirauhasarvojen pysytellessä viitteissä, hypokortisolismin kiihdyttäessä aivolisäkkeen TSH-eritystä. Itsellänikin on juuri tämäntyyppinen vajaatoiminnan muoto, jossa vain TSH on kohonnut... vai onko kyse siis oikeastaan vajaatoiminnasta lainkaan? "Subkliininen vajaatoiminta" -diagnoosin ja tyroksiinilääkityksen olen oireideni ja TSH-arvoni pohjalta joka tapauksessa saanut, ja sittemmin myös diagnoosin Wilsonin syndrooma tai rT3-dominanssi.

Mieleeni jää pyörimään epäilys siitä, että ehkäpä en sairastakaan varsinaista kilpirauhasen vajaatoimintaa, vaan kyse on kortisoliongelmien aikaansaamasta kilpirauhasen toimintahäiriöstä, joka on pahentunut ja muuttanut muotoaan pitkittyneen stressin, pitkäaikaisen kortisonilääkityksen ja sen purun sekä tyroksiinilääkityksen myötä? TSH-arvonihan kohosi yli viitteiden juuri samaan aikaan kun pitkäaikaista kortikosteroidilääkitystäni yritettiin, aivan liian nopealla tahdilla, purkaa, sillä seurauksella, että oireista päätellen kärsin jonkinasteisesta lisämunuaisten kriisistä, joka helpotti kortisonilääkityksen tultua uudestaan mukaan kuvaan - ja samoihin aikoihin myös TSH-arvoni taas väliaikaisesti normalisoitui, reagoiden purkista elimistööni tulevaan kortisoliin. Sittemmin kortisonilääkitystä on yritetty purkaa uudelleen, nyt hyvin hitaalla tahdilla, mutta oireistani päätellen lisämunuaiseni eivät edelleenkään toimi optimaalisesti. Purun aikana TSH on jälleen kohonnut, vaikkakin maltillisemmin kuin edellisellä kerralla, ja tämän toisen kohollaan olevan mittaustuloksen pohjalta olen saanut hypotyreoosidiagnoosin ja tyroksiinilääkityksen, jolla ehdin olla kaksi vuotta ennen Wilsonin syndrooman toteamista ja vaihtoa T3-lääkitykseen. Tyroksiinilla oloni ei ole juurikaan kohentunut, ja sen käytön loppuvaiheissa huomasin sen päin vastoin huonontavan vointiani - mille sitten löytyikin selitys, eli T4-hormonin muuntuminen väärään muotoon, rT3-hormoniksi, sillä seurauksella, että elimistössäni on liian vähän T3-hormonia ja olen siitä syystä vajaatoiminnalla - mikä puolestaan pahentaa lisämunuaisongelmaani. Lisämunuaisten kortisolituotannon ongelmat jo itsessään aiheuttavat, yhdessä esimerkiksi raudanpuutteen ja B12-puutoksen (joista molemmista kärsin), kanssa T4-hormonin liiallista muuntumista muotoon rT3, ja kun purkista otetaan lisäksi vielä lisää T4-hormonia, on elimistöllä runsaat resurssit tuottaa valtavia määriä terveen hormonitoiminnan tukahduttavaa T3-hormonin peilihormonia. Katastrofin ainekset ovat koossa.

Ja toisaalta - jos näissä ajatusten pyörittelyissäni on mitään perää, niin tavallaanhan nämä ovat hyviä uutisia! Jospa vika ei olekaan kilpirauhasessa, vaan puutteellisissa kortisoli-, rauta- ja B12-vitamiinitasoissa, jotka korjaamalla (ja myös niiden taustalla olevat syyt korjaamalla) myös kilpirauhanenkin voi taas toimia tasapainoisesti? Wilsonin syndrooma on oire näistä elimistön epätasapainotiloista, ja T3only-hoito saattaa elimistön taas takaisin tilaan, jossa hormonitasapainon on mahdollista palautua. Jotta ongelma ei uusiudu, on hoidettava kuntoon kaikki ne syyt, jotka ovat olleet ongelmaa synnyttämässä: rauta-, B12- ja kortisolitasojen lisäksi näitä ovat omalla kohdallani mahdollisesti ainakin lääkitykset, jatkuva stressi, unirytmin ongelmat, mahdolliset suoliston ongelmat sekä elimistössäni käynnissä oleva autoimmuunireaktio. Käydessäni läpi T3only-hoitoa yritän samalla työstää kuntoon myös kaikkia muita näistä osa-alueista. Nähtäväksi jää, tulenko tämän prosessin läpi käymisen päätteeksi tarvitsemaan jonkinlaista kilpirauhaslääkitystä.