perjantai 6. helmikuuta 2015

Burrascano Lymen taudista, osa 1

Sain ensi maanantaille ajan lääkärille, jonka pitäisi osata tulkita Infectolabin testituloksia sekä auttaa taudin diagnosoinnissa ja hoidossa eteenpäin. Ihan mahtavaa, että pääsen asiassa näin pian eteenpäin! Puhuin Infectolabin testituloksista myös julkisen puolen sisätautilääkärini kanssa. Hän ei osannut tietenkään tuloksia tulkita eikä ollut tietoinen siitä, mitä Saksan-testeillä oikeastaan edes tutkitaan, mutta koska hän on yli neljän vuoden ajan seurannut kamppailuani diagnoosista ja voinnin paranemisesta, ollen kyvytön ratkaisemaan tätä mysteeriä, ymmärsi hän oikein hyvin tarpeeni lähteä kääntämään vielä tämäkin kivi. Hän oli myös sitä mieltä, että immunosuppressiiviset lääkitykseni tuskin ovat matalan CD57+NK -arvoni taustalla.

Yritän nyt ennen maanantaista lääkärireissuani tehdä vähän "läksyjä" eli perehtyä siihen, mikä krooninen borrelioosi oikeastaan edes on ja miten sitä diagnosoidaan ja hoidetaan. Tiedän sitten kysyä lääkäriltäni oikeita kysymyksiä. Sain eräässä borrelioosiryhmässä vinkin lähteä aiheeseen tutustumisessa liikkeelle borrelioosipotilaiden "raamatusta" eli Joseph J. Burrascano Jr.:n Advanced Topics in Lyme Disease -julkaisusta ja sitäpä olen tässä nyt lueskellut. Sisäistän ja muistan lukemiani asioita parhaiten tekemällä niistä muistiinpanoja, joten kirjaan tässä ja seuraavissa postauksissa ylös Burrascanon pointteja sitä mukaa kun luen tekstiä eteenpäin.

///

Lymen perinteinen määritelmä kuuluu: Lyme on Borrelia burgdorferi -spirokeetan aiheuttama infektiosairaus. Burrascano kuitenkin huomauttaa, että kliinisesti tämä sairaus on usein paljon laaja-alaisempi kuin mitä määritelmä antaa ymmärtää, etenkin levinneessä ja kroonisessa muodossaan. Burrascano itse ajattelee Lymea sairautena, joka johtuu infektioituneen punkin puremasta. B. burgdorferin lisäksi puremasta voi aiheutua monia lisäinfektioita. Muita tällaiseen tilanteeseen liittyviä mahdollisia ongelmia ovat ainakin immuunijärjestelmän toiminnan häiriöt, opportunistiset infektiot, biologiset toksiinit sekä aineenvaihdunnalliset ja hormonaaliset epätasapainotilat. Burrascano puhuu Lymen borrelioosista (LB) viitatessaan Bb:n aiheuttamaan infektioon, ja Lymestä tai Lymen taudista viitatessaan taudin laajempaan määritelmään.

Minua kiinnostaa tässä erityisesti krooninen Lymen tauti. Burrascano luettelee tälle tautimuodolle kolme diagnostista kriteeriä:

1. Sairaus on kestänyt ainakin vuoden (ts. immuunijärjestelmän romahdus on ollut kliinisesti merkittävällä tasolla ainakin vuoden).
2. Potilaalla on jatkuvia, merkittäviä neurologisia ongelmia (kuten enkefaliitti/enkefalopatia, meningiitti jne.) tai aktiivisia niveliin liittyviä ongelmia (aktiivinen synoviitti eli niveltulehdus). 
3. Potilaalla on edelleen Bb:n aiheuttama aktiivinen infektio, huolimatta aiemmasta antibioottihoidosta (jos sellainen on annettu).

Krooninen Lyme siis eroaa varhaisen vaiheen Lymesta radikaalisti siinä, että siihen liittyy immuunijärjestelmän toiminnan estyminen: Bb sekä estää että tappaa B- ja T-soluja ja vähentää CD57-tappajasolujen määrää. Seurauksena tästä, Bb voi hyvin ja kukoistaa ja lisäinfektiot pääsevät jylläämään. Taudin varhaisessa vaiheessa, kun immuunijärjestelmä ei ole vielä pahoin vaurioitunut, elimistön on mahdollista taistella vielä punkin kantamia patogeeneja vastaan ja eliminoida ne, mutta kroonisesti sairailla elimistön omat puolustusmekanismit ovat lamaantuneet eikä tämä enää onnistu. Lisäksi jos elimistössä on olemassa latentteja viruksia, kuten vaikkapa herpesvirus, voivat nekin uudelleenaktivoitua, tuoden oman lisänsä taudinkuvaan.

Mitä Lymen testaamiseen tulee, serologiset testit voivat tulla vähemmän sensitiivisiksi infektioiden edetessä - juurikin siksi, että immuuniresponssit, joille nämä testit perustuvat, heikentyvät. Lisäksi muodostuu immuunikomplekseja, jotka vangitsevat Bb-vasta-aineet, eivätkä serologiset testit tavoita näitä kompleksoituja vasta-aineita. Seronegatiivisista potilaista 36% muuttuu seropositiivisiksi antibioottihoidon ja toipumisen alettua. Vasta-ainetitterikin voi nousta, ja western blotin siteiden määrä voi lisääntyä.

Kliinisen sairauden vakavuus liittyy suoraan punkin puremassa saatuun spirokeettojen määrään, infektion kestoon sekä mahdollisten lisäinfektioiden esiintymiseen. Hoidon kesto ja intensiteetti riippuu tästä kokonaisuudesta. Sairauden vakavuuteen vaikuttavat myös muut immuunipuolustusta heikentävät tekijät - rankka stressi, immunosuppressiiviset lääkkeet sekä muut sairaudet. Tästä johtuen immunosuppressiiviset lääkitykset ovat ehdottomasti vasta-aiheisia Lymen taudin ollessa kyseessä! 

Pyrittäessä palauttamaan Lymen tautiin sairastuneen terveys, on hoidon kohdistuttava kaikille taudin osa-alueille!

Valtaosalla kroonista Lymea sairastavista tauti iskee hermostoon. Tästä johtuen usein myös hypotalamus-aivolisäke-akseli vaurioituu. Aivolisäkkeen toiminnan häiriöiden korjaaminen johtaa energisyyden, kestävyyden ja libidon lisääntymiseen sekä jatkuvan hypotension eli matalan verenpaineen korjaantumiseen. Osalla Lyme-potilaista infektioiden hoitaminen johtaa hormonaalisten epätasapainotilojen korjaantumiseen ja siihen, että hormonikorvaushoidoista voidaan luopua.

Lyme-potilailla esiintyy ainakin seuraavia lisäinfektioita: babesia, bartonella, ehrlichia, anaplasma, mykoplasma sekä erilaiset virukset.

Burrascano painottaa, että kaikki punkkiperäisiin infektioihin liittyvät diagnoosit ovat kliinisiä.

Pitkään sairastuneilla esiintyy usein myös seuraavia ongelmia, jotka pitäisi huomioida ja hoitaa:

-B12-vitamiinipuutos
-Magnesiumin puutos
-Epätasapainotilat aivolisäkkeen tuottamissa hormoneissa
-Inflammatorisen kaskadin aktivoituminen, jota solujen hormonireseptorien blokkautuminen implikoi. Esimerkkejä tästä ovat esimerkiksi insuliiniresistenssi sekä kliininen hypotyroidismi, joka johtuu reseptorien tukkeutumisesta ja esiintyy huolimatta normaaleista seerumin hormonitasoista. Jos löytyy hypotyreoosi, sitä hoidetaan yleensä sekä T4- että T3-hormonilla.
-Hermostollisesti välittynyt hypotensio (NMH), jonka oireita ovat mm. sydämentykytykset, huimaus, tärinä, huono lämmön sieto, pyörryttävä olo, sekavuus sekä välttämätön tarve istuutua tai käydä makuulle. Jos NMH on kyseessä, lisää sen hoito kestävyyttä sekä vähentää väsymystä, sydämentykytystä ja huimauksen tunnetta, NMH todetaan tilt table testing -menetelmällä. Hoitona ongelmaan on veren tilavuuden laajentaminen (natrium, runsas nesteen kulutus, Florinef ja kalium). Tarvittaessa voidaan käyttää myös beetasalpaajia. Pidemmän ajan ratkaisu ongelmaan on sopivien hormonitasojen palauttaminen sekä Lymen hoitaminen.
-Aivojen SPECT-kuvantaminen. SPECT kuvaa rakenteiden sijaan toimintaa. Patologiset muutokset ovat tyypillisiä Lyme-potilailla. Esimerkiksi globaali hypoperfuusio eli riittämätön veren virtaus aivoissa on tavallista. Sitä voidaan hoitaa vasodilaattoreilla eli verisuonia laajentavilla lääkkeillä, jotka voivat tuoda helpotuksen joihinkin kognitiivisiin oireisiin. Hoitoon voi kuulua esimerkiksi asetazolamidia, serotoniiniantagonisteja ja myös Ginkgo bilobaa (farmaseuttista laatua olevaa). 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti