keskiviikko 18. helmikuuta 2015

LDN eli matala-annoksinen naltreksoni


Olen jo pitkään toivonut saavani kokeiluun LDN-nimisen lääkkeen ja ilahduin suuresti, kun borrelioosin mahdollisuutta tutkiva lääkärini, kerrottuani hänelle oireistani ja tilanteestani, oma-aloitteisesti ehdotti minulle hoitokokeilua kyseisellä lääkkeellä. Tänään on menossa kokeilun kymmenes päivä ja lääkeannoksen kasvattaminen maksimiinsa on vasta menossa, mutta olen jo tähän mennessä havainnut kohentumista rasituksen siedossa ja siitä palautumisessa! Olisi ihan huikean hienoa saada lopultakin apua näihin pahimmillaan invalidisoiviin, vuosia jatkuneisiin oireisiin.

LDN on lääke, joka on ainakin vielä melko tuntematon suurimmalle osalle lääkäreistä. Naltreksonia suurilla annoksilla on käytetty pitkään päihderiippuvaisten hoidossa ja lääkkeen tämä käyttötapa tunnetaan, mutta kun puhutaan LDN:sta eli matala-annoksisesta naltreksonisesta, puhutaan naltreksonin käytöstä vain 1/10:lla normaaliannoksesta ja käyttötarkoituksena on silloin immuunijärjestelmien häiriöiden, neurologisten sairauksien, kroonisten infektioiden tai jopa syöpien hoito. Hyvä suomenkielinen esittely LDN:sta löytyy tämän linkin takaa ja itsekin käytän tämän postauksen materiaalina kyseisellä sivustolla annettuja tietoja. Sivuston sisällöstä vastaa tietokirjailija ja potilasaktiivi Maija Haavisto.

LDN on siis kokeellinen, mutta tieteelliselle perustalle rakentuva hoito. Taustateoriana on, että sairauksissa, joita LDN:lla hoidetaan, elimistö tuottaa liian vähän tiettyjä opioidipeptidejä, joilla on tärkeä rooli immuunijärjestelmän toiinnassa. Naltreksoni on opioidiantigonisti, joka salpaa elimistön opioidireseptoreita. Koska päiväannos on vain 3-5 mg, salpautuvat reseptorit vain lyhyeksi aikaa, mikä stimuloi elimistöä kehittämään enemmän beetaendorfiineja ja enkefaliineja, joilla on immunomodulaarisia vaikutuksia.

LDN on enemmän tai vähemmän immunostimulantti ja siksi sen soveltuvuus oman sairauteni, jonka laadusta ja etiologiasta ei ole tällä hetkellä varmuutta, hoitoon on herättänyt minussa monia kysymyksiä. Sairauttanihan on tähän asti hoidettu nimenomaan autoimmuunisairautena, immunosuppressanteilla - miten immunostimulantit voisivat silloin sopia minulle? Maija Haavisto kirjoittaa aiheeseen liittyen:

"Takana on kuitenkin rationaalinen teoria, jonka mukaan autoimmuunisairauksissa kyse ei olekaan immuunijärjestelmän liikatoiminnasta kuten aiemmin oletettiin, vaan enemmänkin vajaatoiminnasta. Tätä teoriaa tukevat useat tutkimukset - sekä LDN:n soveltuvuus kyseisten sairauksien hoitoon. Immuunijärjestelmä on myös sen verran monimutkainen, että hoitojen jako tiukasti "immunosuppressantteihin" ja "immunostimulantteihin" ei välttämättä aina päde."

Ja vielä:

"LDN auttaa säätelemään immuunijärjestelmää, mutta sitä voidaan pitää myös immunostimulanttina, koska se stimuloi luontaisten tappajasolujen eli NK-solujen toimintaa. Sen käyttö autoimmuunisairauksissa perustuu teoriaan, että autoimmuunisairaudet eivät johdu immuunijärjestelmän yliaktiivisuudesta vaan aliaktiivisuudesta. Asia ei toki ole aivan näin yksinkertainen, sillä immuunijärjestelmä on äärimmäisen monimutkainen koneisto ja mahdollistaa hyvin moninaiset häiriötilat liika- ja vajaatoiminnan lisäksi. Useat uudehkot tutkimukset kuitenkin tukevat tätä teoriaa autoimmuunisairauksista immuunipuutoksina, kuten myös se, että LDN useimmiten lievittää oireita, eikä johda sairauden pahenemiseen. LDN vaikuttaa olevan erityisen tehokas MS-taudissa, minkä syyksi on ehdotettu sitä, että se vähentää typpioksidisyntetaasin aktiviteettia ja siten peroksinitriitin muodostumista. Peroksinitriitti on yhdistetty myös esimerkiksi krooniseen väsymysoireyhtymään, fibromyalgiaan ja PTSD:hen."

LDN sopii useimmille potilaille, koska sillä on vain vähäisiä sivuvaikutuksia ja koska ainoastaan narkoottisilla kipulääkkeillä on yhteisvaikutuksia sen kanssa. 

Hyvä englanninkielinen tietosivusto LDN:sta löytyy tämän linkin takaa.

2 kommenttia:

  1. Olen käyttänyt LDN:ää, matala-annoksista Naltreksonia, ensin vuoden verran 3 mg:sta ja nyt puoli vuotta 4,5 mg MS-taudin hoitoon. Minulla ei ole eikä ole koskaan ollut muuta lääkitystä alkuvaiheen v. 2000 solumedrolkuureja lukuunottamatta. Taudin kulku muuttui aaltoilevasta muodosta vuonna 2009 toissijaisesti eteneväksi eli sekundääris-progressiiviseksi. Kortisonista ei enää ollut hyötyä ja luin netistä Maija Haaviston blogi-sivulta tästä LDN:stä. Menin neurologilleni ja kysyin oliko hän määrännyt kyseistä lääkettä kenellekkään, johon hän vastasi kieltävästi, mutta oli kuullut tutkimuksista jotka puolsivat kyseisen lääkkeen käyttöä mm. MS-taudin hoidossa. Hän kirjoitti minulle reseptin 3mg:sta. Lääke auttoi heti ensimmäisenä yönä. Otan lääkkeen illalla. Yöunet ovat pidentyneet ja rauhoittuneet, varsinkin jalat. Krampit ovat vähentyivät myös. Alussa spastisuus lisääntyi hieman, mutta meni ohi noin kuukauden kuluttua.
    En vaihtaisi pois! Lääke tuo ylimääräistä virkeyttä ja energiaa päivään. Liikkumiseni on parantunut huomattavasti, ja kun liikun niin lihasvoima kasvaa. Pystyin kävelemään aikaisemmin vajaat 300m yhteen menoon ja nyt 700m - 1km rollaattorilla. Huikeaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtava homma että olet saanut LDN:sta noin hyvin apua! Ja onpa sinulla fiksu ja avarakatseinen neurologi!

      Poista