perjantai 21. elokuuta 2015

Hyviä uutisia!

Tässä on kesän aikana tapahtunut ihmeellisiä asioita. Olen menossa ensi viikolla selkäydinpunktioon erästä likvornesteestä otettavaa borrelioositestiä varten, minkä jälkeen minulla aloitetaan suonensisäinen keftriaksonihoito oletettuun kroonistuneeseen borrelioosiin - julkisella puolella! Tätä on vielä hiukan vaikeaa uskoa itsekään, sillä suomalaiset borrelioositestit eivät missään vaiheessa ole antaneet viitteet ylittäviä vasta-ainelukemia, ja niitähän julkisella puolella yleensä aina tuijotetaan. Minua lähdetään nyt kuitenkin hoitamaan kroonistuneen borrelioosin ajatuksella kliinisen oirekuvan pohjalta ja hoitona on siis keftriaksoni iv:nä kolmen viikon ajan sekä sen jälkeen jatketaan mahdollisesti suun kautta otettavalla doksisykliinillä. Hoitoa suosittelee infektiosairaalan osastonylilääkäri, jolta sain paperikonsultaatiovastauksen, kiitos ihan mahtavan silmälääkärini, joka uskoo kroonisen borrelioosin mahdollisuuteen kohdallani ja joka teki tuon konsultaatiopyynnön.

Lääkehoidostani vastaava sisätautilääkärini ei puolestaan pidä borrelioosia mitenkään todennäköisenä, mutta suostuu hoitokokeiluun, koska infektiosairaalan lääkäri sitä niin painokkaasti suosittelee. Hänen hoidolle asettamanaan ehtona on kuitenkin se, että ennen hoitoa otetaan selkäydinnestenäyte, josta tehdään vielä yksi sellainen borrelioositesti, jota minulta ei vielä ole otettukaan eli kemokiini CXCL13 -testi. Tuon testin tarkoitus on ennen kaikkea toimia hoidon tehokkuuden mittarina - jos testi näyttää viitteet ylittäviä arvoja, kuten se osassa neuroborrelioositapauksia tekee, niin hoidon jälkeen otetaan kontrollinäyte, jossa katsotaan, ovatko arvot laskeneet, kuten onnistuneessa hoidossa tulisi tapahtua. Mahdollinen positiivinen tulos testissä tietysti tukee myös neuroborrelioosidiagnoosia. Silti, vaikka testin tulos olisi viitteissä, niin hoitokokeilu kuitenkin toteutetaan.  

Onhan tämä nyt aika mahdottoman hieno ja toivoa antava käänne! Julkiselta puolelta myönnetään (vaikkakin yksi osapuoli tekee sen hieman hampaita kiristellen) hoitokokeilu borrelioosiin ja vielä kroonistuneeseen sellaiseen (eihän sellaista pitänyt olla olemassa?) ilman positiivisia vasta-ainetuloksia. Onkohan paatti sittenkin kääntymässä - hitaasti, mutta kuitenkin?

Itse olen ikionnellinen siitä, että tämä hoitokokeilu toteutuu - siitäkin huolimatta, että joudun jälleen selkäydinpunktioon testin, jonka pätevyyteen en kovinkaan vahvasti luota, takia. En mitenkään oleta, että näin pitkään mellastaa saanut tauti rauhoittuisi tuolla kolmen viikon keftriaksonilla tai edes sittenkään, vaikka siihen lisättäisiin suun kautta otettava doksisykliini, mutta tämä hoito on ehdottomasti hyvä alku. Jatkaahan voin sitten tämän antibioottihoidon jälkeen omin päin luonnonmukaisemmin konstein.