perjantai 16. lokakuuta 2015

Hammasjuuritulehdusten ja muiden sairauksien välisestä yhteydestä


Sairasteluni käynnistyi aikanaan erittäin ärhäkästä hammasjuuritulehduksesta, jonka kuntoon hoitaminen vaati useita antibioottikuureja ja hampaan uudelleen avaamisia ja johon kului aikaa kaikkineen vuoden verran. Mietin jo heti alkuun tuon tulehduksen mahdollista yhteyttä sairasteluuni ja erityisesti näköhermon ongelmiin, jotka tuo tulehdus tuntui laukaisevan. Silmäoireilu alkoi lähes samanaikaisesti hammasoireilun kanssa ja sairas näköhermo sijaitsee samalla puolella kuin tulehtunut hammasjuuri. Kyselin useammalta lääkäriltä ja hammaslääkäriltä näkemyksiä hammastulehduksen ja näköhermon tulehduksen mahdollisesta yhteydestä ja sain erilaisia vastauksia. Jotkut olivat sitä mieltä, että yhteyttä ei voi olla, kun taas toiset sanoivat, että kyllähän yhteys on teoriassa mahdollinen, joskin hyvin epätodennäköinen. Vuotuisissa hammastarkastuksissa hammas vaikutti kuitenkin olevan kunnossa, joten aloin ajatella, että olipa hampaan rooli sairastelussani mikä tahansa niin asia lienee nyt kunnossa eikä minun tarvitse tuosta hampaasta enää stressata.

Nyt vuosien päästä satuin kuitenkin bongaamaan netistä Holistic Oral Health Summitin, jota jäin mielenkiinnolla kuuntelemaan erityisesti juurihoitoja käsitteleviltä osin (erit. Gary Larsenin, Robert Kulaczin ja Thomas E. Levyn esitykset). Jokainen näistä puhujista oli sitä mieltä, että juurihoidettu hammas on hampaan rakenteen ja huokoisuuden vuoksi käytännössä mahdoton steriloida täydellisesti ja se jää AINA jossain määrin infektoituneeksi. Ja koska juurihoidetulla hampaalla ei ole enää aineenvaihduntaa ja verenkiertoa, joka suojelee tervettä hammasta siltä, että pahat bakteerit pystyvät tekemään siihen majaansa, niin mikään ei enää estä bakteereja majoittumasta juurihoidettuun hampaaseen. Robert Kulacz vertaa juurihoidettua hammasta kallion koloon, johon likaa ja roskaa kertyy vuosi vuodelta yhä enemmän, koska kolosta mikään ei virtaa pois. Jossain vaiheessa myrkkyjä on voinut kertyä elimistöön (hampaasta ja muista lähteistä) niin paljon, että immuunijärjestelmä notkahtaa ja ihminen sairastuu. Periaatteessahan immuunijärjestelmän pitäisi myöskin pystyä hoitelemaan hammasjuuressa majailevat bakteerit, mutta bakteerit ovat luonteeltaan sellaisia, että ne tekevät valkosoluista kyvyttömiä hoitamaan tehtäviään ja estävät vasta-aineiden muodostamista. 

Juurihoidettu hammas toimii näiden puhujien mukaan siis kroonisena myrkkytehtaana, jolla on yhteys mitä moninaisimpiin sairauksiin - syöpiin, sydänongelmiin, autoimmuuniongelmiin... Kuolleessa hampaassa elävät bakteerit elävät ilman happea ja ovatkin siksi erityisen häijyjä "superbakteereja", jotka verenkiertoon päästessään ja mitä moninaisimpiin paikkoihin kulkeutuessaan voivat sairastuttaa vakavasti (googlaamalla "root canal focal infection" löytyy paljon tekstejä aiheesta - sekä focal infection -teorian puolesta, että sitä vastaan).

Ei kovin mukavia juttuja kuulla kroonisesti ja epäselvästi sairaalle ihmiselle, jonka suussa on kaksi juurihoidettua hammasta. Samaan saumaan Holistic Oral Health Summitin kuuntelemisen kanssa sain luettavakseni myös yliopistosairaalan infektiolääkärin kirjoittaman konsultaatiovastauksen koskien tilannettani ja mahdollista borrelioosidiagnoosiani. Infektiolääkäri otti siinä papereihini perehdyttyään kantaa näköhermon sairauteni etiologiaan ja oli sitä mieltä, että näköhermon sairauteni voisikin olla hammasjuuritulehduksen autoimmuunimekanismilla laukaisema! Juuri tätä olen yrittänyt muilta lääkäreiltä kysellä ja tähän kysymykseen olen saanut ympäripyöreitä vastauksia, mutta nyt tulee infektiotautien ylilääkäriltä tällainen kannanotto.

Jos hammasjuuritulehduksen on mahdollista laukaista autoimmuunimekanismilla reaktio, joka johtaa näköhermon ja keskushermoston tulehdustilaan, ja jos jokainen juurihoidettu hammas on väistämättä infektioitunut; ja jos sairastelu jatkuu, vaikka näköhermon tilanne rauhoittuisikin, niin voiko juurihoidetulla, muka kunnossa olevalla hampaalla sittenkin olla osuutta siihen, että heikko terveydentila jatkuu? Ja mikä on todennäköisen borrelioosin paikka tässä kuviossa? Siinäpä taas selviteltävää. 

perjantai 2. lokakuuta 2015

Hoitokokeilu

Kolmeviikkoinen suonensisäinen keftriaksonihoitoni on jo loppusuoralla - vielä on kolme sessiota tippapullon kanssa edessä. Hoito on sujunut hyvin ja ilman suurempia ongelmia. Alkuun oli hieman vatsaongelmia (vatsa löysällä), mutta ne tasaantuivat nopeasti, ja sen jälkeen huomasin hiivan tekevän tuloaan, mutta tuo asia korjaantui pian nipistämällä hiilarit ihan minimiin. Nämä olivat siis keftriaksonin sivuvaikutuksia. Lisäksi on ollut sellaista oireilua, joissa saattaa olla kyse herxeistäkin: ensimmäisellä viikolla alkoi lämpöily ja väsymys, ja kun lämpöily rauhoittui, niin alkoi tulla päänsärkyjä, jotka osin sijaitsivat vasemman silmän yläpuolella - siinä, missä särkyjä oli silloinkin, kun näköni alkoi heiketä taudin jyllätessä näköhermossa.

Keftriaksonia menee siis 2g/vrk suonensisäisesti 21 vuorokauden ajan eli hoito tapahtuu suomalaisen hoitosuosituksen mukaisesti. Keftriaksonin rinnalla käytän yksityisen borrelioosilääkärini suosittelmia lisäravinteita ja yrttejä - resveratrolia, andrographista, glutationia, c-vitamiinia, serrapeptaasia, NACia, multimessengeriä, boulardiita, maitohappobakteereja, aveaa (eli kurkumiinia) ja magnesiummalaattia. Koska taudinkuva on kroonistunut, niin hoitoon liitetään keftriaksonin lisäksi myös doksisykliini tablettimuotoisena, tablettilääkitys alkaa heti keftriaksonin päätyttyä. Doksisykliiniä syödään kolmen kuukauden ajan annoksella 2x100 mg/vrk.

Antibioottihoidoista sopiminen ja keskusteleminen on ollut ajoittain aikamoista vääntöä, koska lääkärit ovat keskenään erimielisiä diagnoosistani sekä siitä, miten tulisi hoitaa, jos hoidetaan borrelioosina. Kaksi lääkäriä uskoo kroonisen neuroborrelioosin mahdollisuuteen kliinisen taudinkuvan pohjalta ja suosittelee keftriaksoni+doksisykliini -hoitoa, toiset kaksi pitävät borrelioosia mahdollisena joskin epätodennäköisenä, ja yksi lääkäri ei usko borrelioosiin kohdallani lainkaan, mutta suostuu järjestämään keftriaksonihoidon (muttei doksisykliiniä, koska ei usko pitkiin antibioottihoitoihin borrelioosin kohdalla), koska muut lääkärit sitä suosittelevat. Ei ole mukavaa olla potilaana tällaisessa tilanteessa. Pääasia on kuitenkin se, että tämä hoito tulee nyt kokeiltua ja nähtyä, onko siitä kohdallani apua.