tiistai 22. marraskuuta 2016

Päivitystä stafylokokkiasiaan sekä kesän funkkarikäynnin antia

Kävin korvapolilla tähystysleikkauksen jälkitarkastuksessa, kaikki hyvin siltä osin. Samalla otin puheeksi kitaontelon stafylokokkilöydöksen merkityksen. Lääkäri oli sitä mieltä, että mitä suurimmalla todennäköisyydellä kyseessä on tähystysleikkauksen yhteydessä tapahtunut kontaminaatio, jolla ei ole diagnoosini tai tautini kannalta minkäänlaista merkitystä. Hän lupasi kuitenkin laittaa löydöksestä vielä konsultaatiopyynnön testit määränneelle infektiolääkärille, kun tätä pyysin.

Infektiolääkäriltä tuli jo vastaus, josta selvisi, että stafylokokkilöydös ei olekaan peräisin sfenoidaaliontelosta, vaan nenäkäytävästä (nenän limakalvolta?) imetystä imueritteestä. Ja nenän limakalvolla tämä stafylokokkilöydös on täysin normaali löydös, mikä tarkoittaa sitä, että löydöksellä ei ole diagnostista merkitystä minkään oireeni kannalta.

Että näin. Ainakin diagnostisessa mielessä kitaontelon avaus näyttää siis olleen täysin turha toimenpide. Mitään oireilua selittävää siinä ei löytynyt. Toisaalta infektiolääkäri oli jo etukäteenkin sitä mieltä, että mitään tuskin löytyy, johtuen jo siitäkin tosiasiasta, että olen saanut viime aikoina runsaasti antibioottihoitoja. On todella harmillista, ettei kitaonteloa avattu tulehduksen alkuvaiheessa, jolloin tulehdusnestettä olisi saatu runsaammin erilaisten testien teettämistä varten ja jolloin en olisi vielä saanut antibioottihoitojakaan. Toivottavasti operaatiosta oli nyt edes se hyöty, että ontelo ei enää jatkossa kerää nestettä samaan tapaan kuin ennen ja kitaontelon tulehdukset eivät enää uusiudu. Kysymysmerkiksi jää, mikä niitä on aiemmin aiheuttanut ja onko niiden aiheuttaja elimistössäni, jolloin voin odotella tulehduksen iskevän seuraavaksi johonkin toiseen kohtaan.

Vaikka stafylokokkia (tai mitään muutakaan taudin aiheuttajaa) ei kitaontelon tulehdusnesteestä nyt saatukaan kiinni, niin se ei muuta sitä faktaa, että ainakin hammasjuuritulehduksen ja näköhermon sairauden sekä todennäköisesti myös keskushermoston tulehduksen välillä on jokin yhteys. Aion ryhtyä seuraavaksi selvittelemään sitä, miten tuon hampaan poistaminen turvallisesti voisi tapahtua. Jos oireilleni ei kerran löydy muuta varmaa syytä, niin hammas saa lähteä. Sittenpä sen näkee, helpottavatko oireet ja löytyykö hampaan bakteeriviljelystä selitys taudilleni. Jos ei löydy, niin eipähän tarvitse enää jatkaa tätä vuosikausia kestänyttä jossittelua hampaan mahdollisesta roolista tautini kroonistumisessa. Ennen hampaan mahdollista poistoa aion kuitenkin käydä otattamassa uuden selkäydinnestenäytteen (en tykkää!), mistä näen, ovatko kroonisen infektion hoidot vähentäneet keskushermostotulehduksen merkkejä. Jos antibiootit ja yrtit ovat purreet, niin se kertonee, että ollaan oikeilla jäljillä hoidettaessa infektiota (eli mahdollista borrelioosia?). Jos tulehdustilanne on ennallaan tai pahentunut, niin ainakin sitten aion tosissani miettiä juurihoidetun hampaan poistoa.

Faktat tulehdukseen liittyen ovat tällä hetkellä siis nämä:

  • Hammasjuuritulehduksen ja näköhermon tulehduksen välillä on jokin yhteys, koska näkö- ja muut yleisoireet alkoivat viikon sisällä hammastulehduksen puhkeamisesta ja hoidon aloittamisesta. 
  • Borrelioosivasta-aineet, etenkin IgG, olivat suomalaisessa borrelioositestissä viitteiden yläosassa, kun ne mitattiin reilun viiden kuukauden päästä hammasjuuritulehduksesta ja kuntoni alamäen alkamisesta. Väsymystä ja ajatuksen tahmeutta sekä keskittymiskyvyn ongelmia oli jo ennen hammasjuuritulehduksen puhkeamista, joten mahdollinen borrelioositartunta on voinut tapahtua jo useita kuukausia ennen hankalampien oireiden alkamista. Jos borrelioosivasta-aineet olisi mitattu joitain kuukausia aiemmin, niin olisivatkohan ne silloin ylittäneet viitteet? Sitä en saa koskaan tietää, mutta pidän asiaa hyvin mahdollisena.  
  • Saksalaisissa borrelioositesteissä cd57-tappajasolumäärä oli ennen borrelioosihoitokokeiluja vain 20, mikä viittaa krooniseen immunosuppressiiviseen tilanteeseen. Hoitojen myötä se on noussut hieman (ollen korkeimmillaan muistaakseni 37). Kroonistunut neuroborrelioosi on todennäköisin matalan tappajasolumäärän aiheuttaja, mutta solumäärää voivat laskea jotkut muutkin tekijät kuten esimerkiksi keuhkoklamydia, mykoplasma tai käsittääkseni myös esim. homealtistus. Kiinnostaisipa selvittää, voiko myös muhimaan jäänyt hammasjuuritulehdus laskea cd57-tappajasolumäärää!
  • Keuhkoklamydia Elispot -testin mukaan minulla on myös lievästi aktiivinen keuhkoklamydia. Keuhkoklamydia-vasta-aineet olivat kuitenkin negatiiviset. 
  • Selkäydinnestenäytteessä on todettu selkeä leukosytoosi ja oligoklonaalisia fraktioita, ei kuitenkaan mitään spesifiä ja siten diagnostista.
  • Tulehduslöydös pään mri:ssa normalisoitui saamani antibioottihoitokokeilun (keftriaksoni suonensisäisenä) jälkeen. Keftriaksonilla lääkitään esimerkiksi neuroborrelioosia, mutta sen (yhdistelmänä doksisykliinin, jota minäkin sain, kanssa) on kerrottu auttaneen myös mm. staphylococcus epidermidis -bakteerin aiheuttamaan hammasjuuritulehdukseen.
  • Mitään varmistusta sille, että tautini olisi autoimmuunitauti, ei ole missään vaiheessa saatu eikä minulla ole todettu mitään muutakaan autoimmuunitautia koskaan.      
  • Korkeahko kalsitriolitasokin viitannee bakteeritaudin suuntaan. 

Lääkärireissua ja uutta likvornäytettä odotellessa kirjoittelen nyt ihan muuta asiaa. Pääsin kesäkuun alussa tapaamaan yhtä tämän maan kokeneimmista ja parhaimmista funktionaalisista lääkäreistä ja odotukset olivat aika korkealla sen suhteen, että hän osaisi auttaa minua jotenkin eteenpäin ehkä hankalimpien oireideni eli väsymyksen ja huonon rasituksen siedon sekä rasituksesta palautumisen syiden selvittelyssä. Ajatukseni oli se, että ehkäpä näitä ongelmien taustalla on jonkinlaisia elimistön "buuttausongelmia" keskushermoston tulehduksen ja kilpirauhasen vajaatoiminnan lisäksi. 

Poistuin lähes puolentoista tunnin vastaanotolta kuulluksi tulleena ja tyytyväisenä sekä laboratoriolähete kädessäni. Lääkäri suositteli otettavaksi testejä, joilla tutkitaan eräitä tulehdusmarkkereita sekä tekijöitä, jotka voisivat selittää väsymystäni: rauta-arvot, d-vitamiinitasot, homokysteiini, DHEAS, herkkä crp ja 5HT. Kävin kokeissa kesäkuun alkupuolella ja tulokset olivat seuraavanlaiset:

Raudat (fP-TrFeSat): 38%.
(fP-Fe 23.0 (9.0-34.0 umol/l), fP-Transf 2.5 (1.9-3.5 g/l)). Rautavarastot ovat ok tasolla, joskaan ei olisi huono asia, jos ne olisivat hieman korkeammat. Merkille pantavaa on, että en ollut kokeiden ottamisen aikoihin tankannut purkista rautaa pitkään aikaan ja rautavarastot olivat siitä huolimatta kelvollisella tasolla, mikä tarkoittanee sitä, että raudan imeytyminen ravinnosta on parantunut. Ennen rautavarastot hupenivat nopeasti ilman säännöllisiä rautatankkauksia.

D-vitamiini (S-D-1,25): 161. 
Aktiivinen d-vitamiini/hormoni (eli toiselta nimeltään kalsitrioli) on edelleen turhan korkealla tasolla - lääkärini mukaan se saisi olla korkeintaan 120. Kalsitriolin määrä on kuitenkin laskenut ja kalsidiolin (eli d-vitamiinin varastomuodon, joka minulla oli viimeksi muistaakseni n. 80) ja kalsitriolin välinen suhde on parantunut, mikä kertonee siitä, että d-aineenvaihduntani ei ole enää yhtä pahasti vinksallaan kuin aiemmin eikä infektio näin ollen jyllää enää yhtä voimakkaana. Kalsitriolitason laskemiseksi lääkäri suositteli Meriva-kurkumiinin käyttöön ottoa annoksella 2+1 kapselia/vrk (1 kapseli = 500 mg) alkuun ja sen jälkeen 1+1 kapselia/vrk.

Homokysteiini (fP-Hcyst): 4.5.
Homokysteiinitaso on hieman liian matala (ihannearvo olisi 5-7). Matala arvo on ehdottomasti korkeaa parempi, mutta liian matala arvokaan ei silti ole hyvä asia. Liiallinen kilpirauhaslääkitys laskee homokysteiinia. Sain neuvon laskea sekä liotyroniinin että tyroksiinin määrää hitusen.

Herkkä crp (S- Hs-CRP): 0.21.
Tämä arvo on hyvä. Ei hiljaista tulehdusta!

5HT (S -5-HT): 115.
Serotoniinireseptorin taso on todella matala (viite on 284-1135 nmol/l). Matala taso selittää lääkärini mukaan hyvin väsymystäni. Matala arvo liittyy jotenkin (sitä, miten, pitää selvitellä lisää) kudosten karnitiinipitoisuuteen ja sitä kautta mitokondrioiden energiantuotantoon. Hoito-ohjeena sain ryhtyä ottamaan karnitiinia kolme kertaa päivässä sekä yhdistää karnitiiniin ns. Sinatra-ratkaisun mukaiset muut lisäravinteet karnitiinin vaikutusta tehostamaan. Olen käyttänyt nyt asetyyli-l-karnitiinia 3x500 mg päivässä sekä lisäksi 2x5 mg d-riboosia, 2x100 mg Q10:a sekä magnesiumia.

DHEAS (S-DHEAS): 1.4.
DHEAS-arvon tulisi ikäiselläni olla noin 5. Matala taso selittänee osaltaan oireitani ja se liittynee lisämunuaisten uupumustilaan, josta olen kärsinyt pitkäaikaisen kortisonihoidon ja stressin seurauksena (kortisolitasot ovat jo korjaantuneet, mutta DHEAS laahaa perässä matalalla). Matalaa DHEAS-tasoa hoidetaan DHEA-hormonikorvaushoidolla. DHEAa saa Suomessa ainoastaan reseptillä enkä ole onnistunut reseptiä vielä saamaan.

Lisäksi sain lääkäriltä reseptit lihakseen pistettävään B12-vitamiiniin, Coheminiin. Minullahan on b12-vitamiinin puutos, joka periaatteessa korjaantuu tablettihoidolla, mutta lääkäri oli sitä mieltä, että myös pistoksia voitaisiin kokeilla hoitona neurologisiin oireisiin. Pistosten jälkeen olo onkin ollut energisempi (kunhan olen muistanut tankata samalla kaliumia, jota B12-pistokset kuluttavat ja joka muutenkin on minulla yleensä ilman purkista ottamista matalahko).

Rautalisää on nyt mennyt kesän ja syksyn aikana silloin tällöin -periaatteella ja Sinatra-ratkaisun mukaiset lisäravinteet ovat olleet käytössä ja koen pientä piristymistä jo tapahtuneen. Myös kurkumiinia olen tankannut ja kilpirauhaslääkityksen määrää hiukan pienentänyt. Täytyy käydä jossain vaiheessa mittauttamassa ainakin 5HT-taso uudelleen, jotta näkee, onko käyttämäni asetyyli-l-karnitiini hoitanut hommansa.

tiistai 25. lokakuuta 2016

Stafylokokkien, hammastulehdusten, sinuiittien ja silmäongelmien välisestä yhteydestä

Olen tässä sattuneista syistä opiskellut stafylokokkeja ja niiden mahdollisia yhteyksiä hammasjuuritulehduksiin, kita- ja etmoidaaliontelon tulehduksiin sekä keskushermoston tulehdustiloihin. Tähän mennessä on selvinnyt ainakin seuraavia asioita:


Edellä sanottu suhteessa omaan tilanteeseeni:

  • Hammasjuuritulehdus oli se tekijä, joka käynnisti terveyteni alamäen. Tuo hammasjuuritulehdus oli erittäin vaikeahoitoinen ja aikaa kului 1 v 3 kk ja se vaati kahden eri hammaslääkärin (joista toinen oli juurihoitospesialisti) työpanoksen, ennen kuin tulehdus saatiin hoidettua pois. Jos saatiin - joidenkin lääkäreiden mielestä hoidettukin hammasjuuri jää aina jossain määrin infektioituneeksi ja saattaa alkaa aiheuttamaan ongelmia, jos potilaan terveydentila on syystä tai toisesta heikentynyt. Tuo juurihoidettu hammas on edelleen suussani, erään toisen juurihoidetun hampaan kanssa. Muistan myös, että mennessäni kovissa kivuissa hammaslääkäriin hammasjuuritulehduksen aktivoiduttua hammaslääkäri kirjoitti minulle vahvat antibiootit ja mainitsi jotain sellaista, että suussani oli käynnissä jokin hyvin ärhäkkä bakteeritilanne. Harmittaa, etten osannut silloin kysyä asiasta enempää eikä potilastiedoistani löydy asiasta tuon tarkempaa tietoa. Mietin, että voisiko s.e. jotenkin liittyä tähän alkutilanteeseen.   
  • Viikon sisällä akuutista hammasjuuritulehduksesta ja sen hoidosta aloin saada näköhäiriöitä, jotka pahenivat pikkuhiljaa. Näköhäiriöiden rinnalla alkoivat yleisoireet - uupumuskohtaukset, kuumeilu ja ajattelun takkuisuus sekä toisen kainalon imusolmuketurvotus.  Hammasjuuritulehduksen ja näköhäiriöiden yhteys kiistettiin hammaslääkäreiden, yleislääkärin ja silmälääkärin toimesta, vaikka toin tämän mahdollisuuden itse esille useaan kertaan. Nykyään ainakin yksi neurologi on sitä mieltä, että hammasjuuritulehdus on toiminut vähintäänkin triggerinä sairaudelleni, johon liittyy kasvainmainen näköhermon tulehdusprosessi ja keskushermoston tulehdustila. Ja kuten edellä kerroin, akuutin hammasinfektion ja näköhermon tulehduksen välisestä suhteesta on olemassa tutkimusnäyttöä. 
  • Lukemani mukaan hammasinfektion leviäminen muualle elimistöön on mahdollista paikallisesti, verenkierron tai lymfakierron kautta. Koska tulehtunut hammasjuuri sijaitsee alaposkihampaassa, ei paikallisen leviämisen mahdollisuus ole niin todennäköinen kuin jos kyse olisi yläposkihampaasta. Jäljelle jää leviäminen veri- tai lymfateitse, mikäli kyse on bakteeritulehduksesta. Neurologin mukaan hammasjuuritulehdus on voinut aiheuttaa keskushermoston tulehduksen myös autoimmuunimekanismilla. Tulehdusta ei ole kuitenkaan missään vaiheessa saatu osoitettua autoimmuuniperäiseksi ja näköhermon patologinen muutos normalisoitui lopulta vasta suonensisäisen antibioottihoidon myötä, ei kortisonilla ja solunsalpaajilla. Tautiini liittyi sen alkuvaiheessa myös imusolmuketurvotusta ja jatkuvaa kuumeilua, mikä sekin voisi käsittääkseni viitata bakteeritulehdukseen.  
  • Nyt kitaonteloni tulehdusnesteestä löytyi kohtalaisia määriä s.e. -bakteeria eikä kukaan osaa sanoa, miten sitä on sinne joutunut ja miksi kitaonteloni on ylipäänsä ollut kroonisesti tulehtunut.  
  • Mahdollisen borrelioositartunnan rooli taudinkuvassani on epäselvä ja useimmat lääkärit ovat sitä mieltä, että minulla ei ole borrelioosia. Jos minulla ei useimpien lääkäreiden mielestä ole borrelioosia ja kun elimistöstäni ei ole onnistuttu osoittamaan muuta tulehduksen aiheuttajaa, niin eikö silloin pitäisi ottaa vakavasti suun mahdollinen rooli elimistöni tulehdustilan aiheuttajana? 

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Staphylococcus epidermidishän se sieltä löytyi

Toukokuun lopun, jolloin viimeksi kirjoittelin kuulumisiani terveysrintamalta, jälkeen onkin tapahtunut taas kaikenlaista. Ehkäpä keskityn tässä postauksessa äskettäin tehtyyn sivuontelolöydökseen ja kirjoittelen kesän funkkarikäynnistä ja sen annista toisessa yhteydessä.

Lääkäri siis soitteli vielä kesän kynnyksellä kasvojen kartiokeila-TT:n tuloksista: juurihoidetusta hampaasta, jonka tilannetta kuvauksella erityisesti kartoitettiin, ei löytynyt mitään havaittavaa vikaa, mutta sen sijaan kitaontelostani löytyi jälleen tulehdus. Sellainenhan todettiin jo loppuvuodesta 2013 sattumalöydöksenä pään mri:ssa, mutta korvalääkäri ei nähnyt aiheellisena puuttua ongelmaan silloin mitenkään, ja joulukuun 2015 pään mri:ssa nesteretentio kitaontelossa olikin kadonnut kokonaan. Nyt se oli kuitenkin tullut takaisin ja pahempana kuin mitä se oli ollut reilu pari vuotta sitten. Lääkärini oli sitä mieltä, että korvalääkäriä olisi jälleen aiheellista konsultoida tulehduslöydöksestä, joten minusta lähti uusi lähete korvapoliklinikalle. Elin vastaanottoaikaa odotellessa toivossa, että tällä kertaa kohdalle osuisi ehkäpä joku jopa löydöksen etiologiasta kiinnostunut korvalääkäri - kaipa toistuville sfenoidiiteille joku syy on olemassa ja ehkäpä tuo syy liittyy jotenkin yleissairauteeni?

Kesällä kiireettömämmät hommat seisovat sairaalassakin, joten sain odotella kutsua korvalääkärin pakeille elokuulle saakka. Vastaanotolla oli ilokseni vastassa eri lääkäri kuin vuonna 2014, jolloin tutkimuksissa ei edetty mihinkään. Lääkäri katsoi tt-kuvat ja teki sieraimeni kautta paikallispuudutuksessa tähystyksen, jossa pääsi kitaontelon suulle asti tarkastelemaan tilannetta. Hänkin oli sitä mieltä, että nestettä näyttäisi olevan ontelossa sen verran maltillisesti, että normaalitilanteessa sille ei tehtäisi mitään. Kun otin itse puheeksi kitaontelon tulehduksen tutkimisen merkityksen tautini diagnostiikan kannalta, otti tämä lääkäri ajatuksestani heti kopin ja oli sitä mieltä, että jos ontelossa edelleen näkyy nestettä, niin ehkäpä voisi olla paikallaan ottaa nesteestä näyte ja tutkia siitä mahdollisia taudin aiheuttajia. Hän laittoi lähetteen vielä uuteen kartiokeila-tt-tutkimukseen, johon pääsin vielä samana päivänä, ja lupasi soitella, kunhan on nähnyt kuvat ja lausunnon. Soitto tuli noin viikon kuluttua: kitaontelo tähystysleikataan ja tulehdusnesteestä tutkitaan viruksia ja bakteereja, jos olen suostuvainen toimenpiteeseen. Korvalääkäri lupasi konsultoida vielä sisätauti- ja infektiolääkäriä tutkimuksista, joita tulehdusnesteestä kannattaisi teettää.

Että ei kai siinä muuta kuin leikkauspöydälle sitten.

Pupu meinasi kyllä tulla pöksyyn, kun lueskelin leikkausaikaa odotellessani toimenpiteeseen mahdollisesti sisältyvistä riskeistä. Olin kyllä kysynyt niistä korvalääkärin vastaanotolla, mutta vastaus oli ollut ympäripyöreä "me tehdään näitä koko ajan ja siinä liikutaan kameroiden kanssa, jolloin nähdään koko ajan mitä tehdään eli hyvin se menee"; OmaKannassa luki kuitenkin, että potilasta on informoitu riskeistä... PubMed tiesi kertoa, että toimenpiteessä liikutaan hyvin lähellä mm. näköhermoa ja isoa verisuonta ja näin ollen esim. massiivisen verenvuodon ja sokeutumisen mahdollisuus on olemassa. Hieman kirpaisi, kun toinen silmä on jo valmiiksi lähes sokea ja tässä toimenpiteessä liikuttaisiin sen ainoan terveen näköhermon lähistöllä! Ja olisi ollut kiva, jos lääkäri olisi rehellisesti informoinut riskeistä - siitäkin huolimatta, että epäonnistusprosentti on yleensä pieni. Lisäksi infektiolääkäri oli konsultaatiovastauksessaan sitä mieltä, että kaikkien syömieni antibioottien jälkeen on hyvin epätodennäköistä, että tulehdusnesteviljelyissä mitään enää löytyy, mikä pisti miettimään, että jos näin on, niin onkos tässä toimenpiteessä sitten mitään järkeä. Lähes yhdeksän vuoden diagnoosin metsästyksen jälkeen sitä on kuitenkin valmis aika paljoon ja päätin vain uskaltaa ottaa riskin ja mennä leikkaukseen.

Leikkaus tehtiin päiväkirurgisesti yleisanestesiassa ja kaikki meni oikein hyvin eikä leikkauksen jälkeen ollut edes minkäänlaisia kipuja, mikä oli ihan mahtavaa. Toki toimenpide imi minusta mehut viikoksi ihan huolella eikä vähiten siksi, että elimistö reagoi isoon rasitukseen tuttuun tapaan lämpöilyllä, jota kesti useampia päiviä. Hipsin sairaalasta pois vielä toimenpideiltana, ei huvittanut jäädä sinne imuroimaan kaiken maailman pöpöjä itseeni. Neuvottelin itselleni toimenpiteen jälkihoidoksi myös viikon antibioottikuurin (Amoxin comp) ja lääkäri kirjoitti lisäksi kuurin Avamys-kortisoninenäsuihketta.

Infektiolääkäri oli suositellut pitkän listan tutkimuksia tehtäväksi tulehduseritteestä ja niitä tuloksia piti sitten odotella kolme viikkoa. OmaKannasta löytyi lopulta yhteenveto tuloksista: mitään oireita selittävää ei korvalääkärin mukaan selvinnyt. Ontelosta löytyi kylläkin staphylococcus epidermidis -bakteeria kohtalainen määrä, mutta laborantin mukaan sen kliininen merkitys oli epävarma - eikä korvalääkärikään halunnut tuota löydöstä tuon enempää spekuloida, vaan totesi vain, että mitään ei nyt selvinnyt.

Potilaana tuota tekstiä lukiessa olo oli epäuskoinen: miksi epävarman tuloksen merkityksen selvittely ei kiinnosta? Eikö lääkärin tehtävä ole nimenomaan tulkita saatuja tuloksia potilaan oireistoa ja kliinisiä löydöksiä vasten eikä vain todeta, että en tiedä, mitä tämä meinaa, eli mitään ei selvinnyt. Jos löydös, jonka merkitys on epävarma, on parasta, mitä tällä hetkellä käytettävissä, niin eikö herramunjee tuohon löydökseen tule tarttua ja pureutua?

Pääsen kyselemään asiasta lisää vasta marraskuun alkupuolella, jolloin minulle on ohjelmoituna leikkauksen jälkitarkastus. Siihen asti minulla on aikaa konsultoida Dr. Googlea aiheesta, ja olen sitä jo tehnytkin. Ja voi kyllä, tuo stafylokokki liittyy vaikka mihin ongelmiin ja moni niistä ongelmista liittyy minunkin tilanteeseeni. Nyt on sellainen kutina, että kunhan tätä vyyhtiä lähdetään tämän johtolangan avulla kerimään auki, niin siinähän saattaa selvitä ties mitä. Jos siis lähdetään kerimään - toivon todella, että minä en ole ainoa, joka haluaa selvitellä asiaa lisää.

torstai 9. kesäkuuta 2016

Parempaa hoitoa borrelioosipotilaille! -adressi

Ole ystävällinen ja lue ja allekirjoita adressi paremman borrelioosin hoidon ja tutkimusten puolesta sekä jaa sitä eteenpäin. Adressi tullaan jossain vaiheessa luovuttamaan sosiaali- ja terveysministerille.  
http://www.adressit.com/emb/147438

perjantai 27. toukokuuta 2016

Kontrollikäynnillä

Ilmassa on ollut nyt vähän taisteluväsymystä. Parin viikon mittainen flunssa kuumeineen uuvutti ja lamaannutti vielä lisää. Olen kyllä kiltisti jatkanut Cowdenin yrttiprotokollan ja tulehdusta vähentävän ruokavalion noudattamista, mutta muuta en sitten ole itseni hoitamisen eteen jaksanutkaan tehdä. Liikunta on jäänyt ja osa lisäravinteista on ollut jo jonkin aikaa loppu enkä ole jaksanut tilata niitä edes lisää. Lääketieteen "opinnotkin" ovat olleet enemmän tai vähemmän jäissä.

Onneksi flunssa helpotti ajoissa sen verran, että pääsin paikalle sovitulle kontrollikäynnille julkisen puolen sisätautipolille. Sain tuolla käynnillä työstettyä muutamaa Horowitzin listan kohtaa hitusen eteenpäin. Keskustelimme lääkärin kanssa ensinnäkin listan kakkoskohdasta eli immuunijärjestelmäni tilanteesta sekä immuunijärjestelmän toimintaa mahdollisesti buustaavien lisäravinteiden käytöstä. Lääkäri ei nähnyt näiden lisäravinteiden käytön lisäävän autoimmuunireaktioiden todennäköisyyttä, vaikka tautini autoimmuunityyppinen olisikin. Funktionaalinen lääkäri, jonka kanssa keskustelin samasta asiasta vajaa kuukausi sitten, oli samaa mieltä, joten ehkä se on sitten uskottava ja palautettava mm. Multimessenger, resveratroli ja andrographis käyttöön.

Toinen asia, joka eteni lopulta, oli suussa mahdollisesti piilevien tulehdusten selvittely. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, sairasteluni käynnistyi ärhäkästä hammasjuuritulehduksesta ja nyt jo muutama lääkärikin on myöntänyt todennäköisen yhteyden hammasjuuritulehduksen ja muun sairasteluni välillä. Asiaa ei ole kuitenkaan haluttu aiemmin selvitellä sen enempää, koska hammaslääkäri ei ole löytänyt suustani tai röntgenkuvistani aktiivisen tulehduksen merkkejä. Otin tämän asian jälleen kontrollikäynnilläni puheeksi ja nyt lääkäri lupautui ystävällisesti laittamaan lähetteen suun alueen kartiokeila-tietokonetomografiatutkimukseen hammasjuurten tilanteen selvittämiseksi. Sain nopeasti ajan tutkimukseen ja kävin jo kuvattavana. Lääkärin on määrä katsoa kuvat ja lausunto ensi viikolla, minkä jälkeen olen tässä asiassa viisaampi. Vaikka kuvat olisivat puhtaat, niin sehän ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö suussa siltikin voisi olla piilevää tulehdusta, joten pohdinnat juurihoidettujen hampaiden poistosta saattavat olla ajankohtaisia huolimatta siitä, mitä tutkimustulokset paljastavat, mutta mietin tuota asiaa lisää sitten tulokset saatuani. Ihan mahtavaa, että pääsin lopultakin tutkimuksiin tästä asiasta, joka on vaivannut mieltäni jo monta vuotta. Lääkäri ei pitänyt mitenkään mahdottomana sitä ajatusta, että suun tulehdus voisi olla ylläpitämässä keskushermostoni tulehdustilannetta.

Sain tuolla käynnillä kuulla lisäksi uudet kilpirauhas- ja kortisoliarvoni. Kilpirauhasarvot olivat oikein hyvin mallillaan, sen tärkeimmän arvon eli T3V:n ollessa 6.5 (TSH oli 0.03 ja T4V 6.8, lääkityksenä tyroksiini 50 mcg ja liotyroniini 55 mcg). Kortisoli (S-Korsol) oli vähän yläkanttiin, 666 (!!), mutta parempi niin kuin 2:lla alkavat arvot, joita minulla oli pitkään. Ehkäpä aikainen aamuherääminen ja siitä seurannut stressi keholle nosti tuota arvoa jonkun verran? Täytyy olla nyt tyytyväinen näihin arvoihin. Olokin on ollut parempi kuin vuosiin ja nuo arvot uudet arvot puhuvat nekin paremman olon puolesta.

Kilpirauhasasiaankin liittyen, mutta asiaa ensisijaisesti immuunijärjestelmän toiminnan kannalta pohdiskellen, kysyin lääkäriltä, että voisimmeko mittauttaa uudelleen kilpirauhasvasta-aineeni. Ne on katsottu joskus aiemminkin ja ne olivat silloin viitteissä, mutta koska söin noihin aikoihin kortisonia ja solunsalpaajia suht tuntuvilla annoksilla, niin tuloksia ei voi pitää luotettavina. Perustelin pyyntöäni sillä, että olisi kiinnostavaa keskellä tätä diagnoosin metsästystä saada selville se, onko kilpirauhasen vajaatoimintani autoimmuuniperäistä, koska jos näin on, niin siltä pohjalta voisi epäillä useampaakin autoimmuunitautia (koska autoimmuunitaudit ilmaantuvat hyvin usein kimpassa). Sain lähetteen laboratorioon vasta-ainekokeisiin ja hain tulokset tietokonetomografiareissun yhteydessä: ei autoimmuunitulehdusta kilpirauhasessa! Tähän mennessä ei siis ole minkäänlaisia todisteita siitä, että sairastan mitään autoimmuunitautia, vaikka toki autoimmuunitauti on edelleen olemassa oleva mahdollisuus kroonisen infektion lisäksi.  

"Punkkirokotteestakin" eli rokotuksesta, jonka pitäisi ehkäistä punkin puremasta aiheutuvaa aivokuumetta, ns. Kumlingen tautia, ehdimme lääkärin kanssa lyhyesti puhumaan. Kysyin hänen mielipidettään siitä, aiheuttaisiko tuon rokotuksen ottaminen riskin terveystilanteeni romahtamiselle. Lääkäri kertoi olevansa yleensä rokotusten kannalla, mutta minun mutkikkaassa tilanteessani hän ei osaa ottaa asiaan kantaa. Hän kehotti kysymään asiaa tilanteeni tuntevalta neurologilta, ja niin teinkin. Neurologin arvio oli, että minun tapauksessani, kun keskushermostossa on tulehdustilanne päällä, diagnoosi on epäselvä ja punkkirokote on suhteellisen uusi ja huonosti tunnettu rokote, on olemassa 5-8%:n mahdollisuus terveystilanteeni huononemiselle, jos otan rokotteen. Perusrokotusten kuten esim. tetanuksen tehosterokotteita neurologi ei nähnyt vasta-aiheisina, mutta punkkirokotteessa on riskinsä. Taitaapa olla, että tämä kyseinen rokotus jää minulta siis ainakin toistaiseksi ottamatta - siitä huolimatta, että vietän melko runsaasti aikaa alueella, joka sijaitsee yhden taigapunkkiesiintymäalueen reunamilla.

Oli kaiken kaikkiaan hyvä ja hyödyllinen kontrollikäynti siis ja nyt odottelen sitten tuloksia kasvojen TT:sta ja mietin jatkosuunnitelmia sen tulosten pohjalta. Myös käynti Suomen ehkä parhaalla funktionaalisella lääkärillä on lähiviikkoina ohjelmassa eli asioita tapahtuu.

torstai 19. toukokuuta 2016

Kansalaisaloite borrelioosin hoidon ajan tasalle saattamisen puolesta

Tämän viikon maanantaina julkaistiin kansalaisaloite borrelioosin hoidon ajan tasalle saattamisen puolesta. Kannatusta aloitteelle kaivataan ja aloitetta saa ja pitää jakaa eteenpäin.

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2010

torstai 28. huhtikuuta 2016

Horowitzin 16:n kohdan lista työsuunnitelmana

The Chronic Lyme Summitin kuuntelemisen jälkeen mieleeni palautui taas entistä paremmin se fakta, että Lymen tautia hoidettaessa pelkkä bakteerien tuhoaminen ei tosiaankaan riitä, jos halutaan toipua parempaan kuntoon. Richard Horowitzilla on tämä sama pointti mainiossa kirjassaan Why Can't I Get Better? ja Horowitz oli myös summitissa mukana yhtenä puhujana, korostaen kokonaisvaltaista lähestymistapaa Lymen taudin hoitoon. Summitin jälkeen mietin pää pyörällä sitä, mistä kulmasta lähteä omaa moniulotteista terveystilannettani lähestymään ja sitten keksin lähestyä ongelmaa listaamalla ne 16 asiaa, jotka Horowitzin mukaan on otettava hoidossa huomioon. Horowitzin listaus toimii minulla vähän niin kuin työlistana, jota läpi käyden lähden miettimään sitä, mitkä tekijät omassa tapauksessani ovat mahdollisesti niitä tekijöitä, jotka saavat toipumiseni polkemaan paikallaan huolimatta siitä, että olen saanut jo jonkin aikaa erilaisia borrelioosihoitoja. Listasin alle numeroituna Horowitzin esiin nostamat ongelmakohdat ja kirjoittelin otsikoiden alle muistilistanomaisesti niitä ajatuksia ja kysymyksiä, joita minulle kunkin aiheen kohdalla mieleen nousi. Tämän listan pohjalta olisi tarkoitus lähteä sitten työstämään asioita kohta kohdalta.

1. Lymen tauti lisäinfektioineen 

- Onko minulla borrelioosi ja jos minulla se on, niin onko se aktiivinen?
- Onko minulla lisäinfektioita ja jos on, niin ovatko ne aktiivisia?
--> Milloin olisi ajankohtaista ottaa uudet borrelioositestit ja mitkä testit olisi hyvä otattaa?
--> Olisiko testattava lisäinfektiot, joihin oireeni viittaavat? Vaikuttaisiko tieto siitä, mitä lisäinfektioita minulla mahdollisesti on, hoitoihini? 


2. Immuunijärjestelmän dysfunktio

- Millaisia immuunijärjestelmäni ongelmat oikeastaan ovat? Onko se yliaktiivinen, lamaantunut vai sekä-että? Tulisiko sitä tukea, tukahduttaa vai sekä-että? Vai moduloida muuten?
--> Keskustele asiasta ainakin immunologin kanssa. Pyydä perusteluja sille, miksi on hoidettu autoimmuunitautina ja kysy, onko syytä olettaa, että autoimmuunireaktio on edelleen käynnissä. Keskustele matalasta CD57+NK -arvosta ja siitä, miksi tämä tarkoittaa tai ei tarkoita immunosuppressiivista tilannetta elimistössä. Kysy lääkärin mielipidettä siitä, altistaako kroonistunut borrelioosi autoimmuunireaktioille ja voivatko borrelioosihoidot tuossa tilanteessa buustata autoimmuunireaktioita.
--> Onko riskaabelia käyttää sellaisia immuunijärjestelmää moduloivia aineita kuin multimessenger (jossa beetaglukaania, colostrumia ja astragalusta), kissankynsi, resveratroli ja andrographis, jos käynnissä on borrelioosin autoimmuunivaihe? 


3. Inflammaatio

- Mitä kaikkia inflammaation lähteitä elimistössäni on ja mitä voin tehdä sammuttaakseni inflammaation elimistössäni? 
--> Todella laaja kysymys! 
--> Mikä aiheuttaa ja ylläpitää keskushermoston inflammaatiota? 
--> Onko suolisto terve? 
--> Syönkö tulehdusta ylläpitäviä ruokia? 
--> Suun terveys! Onko suussani hammasjuuria, joissa muhii tulehdus? Amalgaamit. 
--> Immuunijärjestelmän toiminnan buustaajat autoimmuunireaktioiden buustaajana siinä tapauksessa, että sairastan 3. vaiheen kroonista borrelioosia.
--> Tsekkaa frankincense eteerinen öljy aivojenkin inflammaation rauhoittajana (+hormonitasapainon säätelijänä) 


4. Ympäristötoksiinit

- Millaisille ympäristötoksiineille altistun päivittäin ja mitä voin tehdä vähentääkseni altistusten määrää? Minkälaisia ympäristötoksiinin kertymiä elimistössäni on ja mitä voin tehdä päästäkseni niistä eroon? 
--> Kosmetiikan, hygieniatuotteiden ja siivousaineiden päivittäminen luonnonmukaisiin tuotteisiin. 
--> Niin paljon luomuruokaa kuin mahdollista. Erityisesti liha pitäisi syödä luomuna. 
--> Raskasmetallimäärien mittaus? 
--> Detoxin tehostaminen: sauna, kuivaharjaus, kahviperäruiskeet, suolihuuhtelut, trampoliinilla hyppiminen, reipas kävely, jooga, jalkakylvyt Epsom-suolavedessä. 
--> Huolehdi, että elimistöllä on käytettävissään glutationin tuotantoon tarvittavia ainesosia (selvitä, mitä nämä ovat; ainakin NAC, niittyliha ja mitokondrioiden toiminnan tukeminen)
--> Kelaatio? 
--> Amalgaamipaikat?  


5. Ravinneainepuutokset 

- Onko minulla edelleen hoitamattomia ravinneainepuutoksia? 
--> D-vitamiinin mahdollinen puutos (joka ei ehkä ole puutos, koska kalsitrioli on korkea) todettu, onko d nyt hyvällä tasolla? 
--> B12-puutos todettu, onko se nyt hyvällä tasolla? 
--> Taipumusta raudanpuutokseen; mikä on tilanne nyt ja kuinka paljon rautaa uskaltaa tankata? 
--> Muut mahdolliset puutokset, jotka pitäisi tutkia ja korjata?  
--> Panosta ruoansulatukseen! Näin saat ravinnosta tarvittavat ravinteet eikä tarvitse käyttää niin paljon lisäravinteita. =Suolahappotestin tekeminen. Suolahappolisä ja ruoansulatusentsyymit tarvittaessa käyttöön.  


6. Mitokondrioiden dysfunktio

- Onko mitokondrioideni toiminnassa ongelmia? Millaisia oireita nämä ongelmat aiheuttavat ja miten asiaa voi tutkia ja hoitaa? 
--> Lue, mitä Horowitz sanoo mitokondrioiden toiminnan korjaamisesta. 
--> Mitokondrioiden toimintaa tukee ainakin runsasrasvainen ruokavalio, kuituiset hiilihydraatit, päivittäinen pätkäpaasto ja tietyt lisäravinteet - mitkä?


7. Endokriiniset poikkeavuudet

- Kilpirauhasen vajaatoiminta on todettu; onko sen hoito nyt riittävän hyvässä tasapainossa? 
- Ovatko kortisolit nyt kunnossa? 
- Ovatko muut hormonit kunnossa? 
--> Uudet kilppari- ja kortisoliarvot saan kuukauden kuluttua. 
--> Mitkä muut hormoniongelmat voisivat liittyä kilpirauhasen ja lisämunuaisten ongelmiin ja aiheuttaa kokemiani oireita? Selvitä ja pyydä näiden hormonien mittaukset. 


8. Neurodegeneratiiviset häiriöt

- Mitä neurodegeneraatio oikeastaan on? Onko minulla sitä? Jos on, niin mitä sille voi tehdä? Ikääntyminenhän periaatteessa aiheuttaa koko ajan kai degeneraatiota - miten aivojen degeneraatiota voi hidastaa ja ennaltaehkäistä? 
--> Jatka Kharrazianin aivokirjan lukemista ja katso, mitä Horowitz aiheesta kirjoittaa. 
--> Väsymys on yleisimpiä aivojen degeneraation merkkejä, voiko oma väsymykseni olla tätä?


9. Neuropsykiatriset häiriöt

 - Onko psyykeni tasapainossa? Voiko väsymys liittyä psyykeen? Jos on ongelmia, niin ovatko ne hermostoperäisiä? 
- Liittyvätkö kognitiiviset ongelmat tähän?  
--> Psyyken tukemisen tärkeys osana sairauden hoitoa.


10. Unihäiriöt

- Nukunko riittävästi ja riittävän hyvälaatuista unta?
- Onko vuorokausirytmini kunnossa? 
--> Unen laadun selvittäminen? Erilaiset appsit, unitutkimus? 
--> Vuorokausirytmin korjaaminen käytännössä? 



11. Autonomisen hermoston dysfunktio ja POTS

- Toimiiko autonominen hermostoni kuten pitää (parasympaattisen hermoston tulisi olla hallitsevassa roolissa)?
- Onko POTS ongelma omassa tapauksessani?


12. Allergiat

- Onko minulla allergioita tai yliherkkyyksiä? Eliminoimalla allergioiden ja yliherkkyyksien aiheuttajat vähennän inflammaatiota elimistössäni.
--> Esim. viljat ja lehmänmaito mitä todennäköisimmin aiheuttavat inflammaatiota elimistössäni. Voisiko nämä vielä testata? 
--> Muut mahdolliset ruoka-aineallergiat tai -yliherkkyydet?  


13. Gastrointestinaaliset häiriöt

- Onko suolistoni kunnossa? 
- Miten voin tukea ja hoitaa suolistoani? 
--> Suolistotesti (jossa selviäisivät mm. mahd. parasiitit, hiivat, hyvien bakteerien määrät)
--> Ruokavalio (maidoton, viljaton, sokeriton, emäksisöivä) + niiden ruoka-aineiden eliminoiminen, joille yliherkkyyksiä tai allergioita (testattava) 
--> Suoliston hoito: glutamiini, kuitulisä, probiootit, fermentoidut ruoat. Suolahappolisä ja ruoansulatusentsyymit käyttöön tarvittaessa.   


14. Maksan dysfunktio

- Toimiiko maksani kuten pitää? Maksalla on keskeinen rooli myrkynpoistossa. 
 --> Maksa-arvot ok. 
--> Maksa tarvitsee paljon erilaisia ravintoaineita toimiakseen optimaalisesti. Onko maksallani näitä kaikkia tarpeeksi käytettävissään? 

 
15. Kipuongelmat 


- Näitä ongelmia ei onneksi juuri ole.


16. Liikunnan puute/paikallaan olemisesta johtuva huonokuntoisuus

- Mikä olisi järkevä tapa lähteä kohentamaan kuntoa pitkäaikaisen liikkumattomuuden jäljiltä?  
- Hapensaannin lisäämisen tärkeys

torstai 21. huhtikuuta 2016

Borrelioosista ja autoimmuunireaktioista

Kirjoitin muistiinpanoja The Chronic Lyme Disease Summitissa puhuneen Kevin Connersin esityksestä. Hän käsitteli siinä mm. Lymen taudin eri vaiheita puhuen akuutin ja kroonisen vaiheen lisäksi 3. vaiheesta eli autoimmuunivaiheesta. Itseäni tämä aihe kiinnostaa kovasti, koska omalla kohdallani on epäselvää, sairastanko kroonista infektiota, autoimmuunitautia/autoimmuunityyppistä oireilua vai molempia.

Alla asiaa Lymen borrelioosin vaiheista tarkemmin siten kun Kevin Conners näkee ne:

VAIHE 1 eli akuutti borrelioosi:
 
Akuutissa vaiheessa antibiootit ovat Connersin mielestä yleensä ok. Jos antibiootti kuitenkaan ei helpota oireita päivässä, parissa, on tauti yleensä kroonistunut eli edennyt vaiheeseen 2. Samoin jos oireet palaavat 1-2 kk:n päästä ab:n lopetuksesta, on tauti luultavasti krooninen. Aikaikkuna ab:ille on aina yksilöllinen - se riippuu potilaan yleisterveydestä sekä mm. siitä, kuuluuko taudinkuvaan myös immuunijärjestelmää nopeasti heikentäviä lisäinfektioita.

VAIHE 2 eli krooninen borrelioosi:

Jos tauti on ehtinyt kroonistua, niin ab:n aika on Connersin mukaan silloin ohi. Bakteerit ovat tuossa vaiheessa edenneet jo solujen sisäänkin. Osa bakteereista on edelleen solujen ulkopuolella ja niitä ab voi tappaa, mutta ab:n lopetuksen jälkeen oireet palaavat, koska solun sisäiset bakteerit aktivoituvat. Yrteistä voi Connersin mukaan olla tässä vaiheessa jonkin verran apua.

VAIHE 3 eli autoimmuunivaihe:
 
Kolmannessa vaiheessa borreliabakteerit majailevat solujen sisällä eikä immuunijärjestelmä siksi löydä niitä. Tarpeeksi kauan etsittyään immuunijärjestelmä ryhtyy lopulta pommittamaan niitä soluja, joissa borreliabakteerit ovat piilossa. Esimerkiksi jos bakteerit piilottelevat hermosoluissa, ryhtyy immuunijärjestelmä pommittamaan hermosoluja. Ja: aina kun elimistöön ilmestyy jokin tunkeilija eli antigeeni, vaikkapa vain flunssa, niin immuunijärjestelmä lähtee iskemään siihen, mitä vastaan se on muodostanut vasta-aineita - tässä esimerkkitapauksessa vaikkapa hermosoluja vastaan. Toisin sanoen: autoimmuunitaudissa on kyse siitä, että elimistö muodostaa vasta-aineita omia kudoksiaan vastaan. Koska organismi, jota immuunijärjestelmän Th1-solut yrittävät tappaa, on piilossa tai ei-tuhottavissa, alkavat immuunijärjestelmän Th2-solut lopulta tuottaa vasta-aineita sitä solutyyppiä kohtaan, jossa ei-tuhottavissa olevat tai piilottelevat patogeenit majailevat. Jatkossa mikä tahansa antigeeni laukaisee autoimmuunireaktion tätä kudostyyppiä vastaan. JA, TÄMÄ ON TÄRKEÄÄ: minä itse voin myös laukaista autoimmuunireaktion käyttämällä immunostimulantteja eli immuunijärjestelmän toimintaa buustaavia tuotteita borrelioosin autoimmuunivaiheessa!

Olisi siis elintärkeää saada selville se, missä vaiheessa oma tauti on, jotta osaa valita oikeat hoitokeinot ja lähestymisen siihen.

Conners ehdottaa jokaiselle borrelioosipotilaalle seuraavien kysymysten esittämistä itselle:

- Tuleeko immunostimulanteista parempi olo ja tuleeko se pitkäaikaisesti vai romahtaako olo? Jos olo ei parane pitkäaikaisesti, on kyse luultavasti vaiheesta 3.
- Tuleeko hoidoista pahempi olo? Jos tulee, vaihe 3 on pitkällä. Immunostimulaatio tässä vaiheessa on omia kudoksia vastaan hyökkäävän armeijan aseistamista! Huono olo ei välttämättä olekaan herxheimer-reaktio, vaan autoimmuunireaktio!

Connersin oma ratkaisu 3. vaiheen Lymen hoitoon on rife technology ja siihen liitettynä homeopatia, ne kun eivät hänen mukaansa provosoi immuunijärjestelmän Th2-reaktioita. Itse en ole näihin aihepiireihin vielä perehtynyt niin hyvin, että osaisin muodostaa omaa mielipidettäni asiasta.

Olipa Connersin hoitoajatuksista mitä mieltä tahansa, niin hänen muistutuksensa borrelioosin myöhäisvaiheen mukana tulevien autoimmuunireaktioiden mahdollisuudesta sekä siitä, että herx voikin olla autoimmuunireaktio, on todella tärkeä. Omalla kohdallani tauti on vähintään vaiheessa 2 ja todennäköisesti vaiheessa 3. Olen hoitanut sitä kuluneen reilun vuoden aikana erinäisillä antibiooteilla, yrteillä ja lisäravinteilla, joista osa on ymmärtääkseni ainakin jossain määrin immuunijärjestelmän toimintaa buustaavia, ja silloin tällöin olen itsekin miettinyt sitä, että onko tämä järkevää, jos taudissani on myös autoimmuunipiirteitä. Ohjeet hoitoihin olen kuitenkin saanut lääkäriltä ja tähän asti olen suhtautunut niihin luottavaisesti. Hämmentävä piirre hoidoissa on ollut se, että niiden aikana olo ei ole dramaattisesti muuttunut suuntaan eikä toiseen. Se ei ole huonontunut, mutta ei dramaattisesti kohentunutkaan. Pientä jaksamisen kohenemista havaitsin kyllä viime vuoden loppupuolella ja nyt alkuvuodesta, mutta sittemmin olot ovat junnanneet paikallaan. Missään vaiheessa ei ole tullut oireita, jotka olisin voinut tulkita varmasti herxiksi (tai, jotka Connersin mukaan voisivat olla siis myös autoimmuunireaktioita). Mitä tästä kaikesta voi päätellä, vai voiko mitään?

Kiinnostava kysymys on myös se, että onko todella niin, että solun sisäisiä borreliabakteereita ei pysty tuhoamaan esimerkiksi yrtein - näin ymmärsin asian Connersin esityksestä. Minulla alkoi juuri Cowdenin yrttiprotokollan 8. kuukausi ja mietin, että onko kalliisiin hoitoihin panostaminen kohdallani turhaa, jollei suorastaan vaarallista. En haluaisi heittää vähiä rahojani hukkaan, enkä todellakaan haluaisi omilla toimillani provosoida itselleni täysimittaista neurologista autoimmuunisairautta...

Connersin Summitissa pitämä esitys on aiheesta kiinnostuneiden maksutta katsottavissa täällä:
https://vimeo.com/160641544

perjantai 12. helmikuuta 2016

Pään MRI: normaali löydös!

Sain (jo ennen joulua) tiedon pään MRI-tutkimuksen tuloksista: normaali löydös! Esimerkiksi neuroborrelioosiksi sopiva tulehdusmuutos, joka oli näkynyt kuvissa jo lähes kahdeksan vuoden ajan, oli hävinnyt kokonaan. Kortisoni ei saanut sitä häviämään. Kortisonin ja atsatiopriini-nimisen solunsalpaajan yhdistelmä ei saanut sitä häviämään. Vielä kaksi vuotta sitten, yli viisi vuotta kestäneen immunosuppressiivisen lääkityksen jälkeen, tulehdusmuutos näkyi kuvissa. Sitten aloitin borrelioosihoidot (antibiootteja, yrttejä, lisäravinteita, ruokavalio) minkä jälkeen kävin MRI:ssa - ja nyt tulehduspesäke on poissa. Eikä mitään uusia tulehdusmuutoksia ole myöskään ilmaantunut aivoston alueelle. Ei myöskään mitään merkkejä demyelinisaatiosta, vaikka lähetteen tehnyt neurologi (jonka vastaanotolla en ole koskaan käynyt) oli kovasti sitä mieltä, että demyelinisaatiota tässä nyt pitää epäillä ja hakea (siitä syystä, että minulla on jonkin sortin näköhermon sairaus).

En olisi IKINÄ osannut odottaa näin hyviä uutisia! Toivoin vain, että tulehdustilanne olisi pysynyt ennallaan, remissiossa, eikä uusia tulehdusmuutoksia olisi ilmaantunut. Ei tullut mieleenikään toivoa, että pään kuvat voisivat enää tässä vaiheessa siistiytyä sinne jo tulleesta tulehdusmuutoksesta!

Vaikka löydös oli nyt normaali, niin lähetteen tehnyt neurologi haluaa silti vielä tavata minut, ja hyvä niin. Odotan mielenkiinnolla keskustelua kuvistani sekä niiden ottamista edeltäneistä hoidoistani sekä mahdollisesta diagnoosistani. Koska tämä neurologi tuntuu kuitenkin päättäneen jo etukäteen, että minulla ei voi olla borrelioosia, koska suomalaiset borrelioositestitulokseni ovat negatiiviset (olihan minulla western blotissa toki laskettu C6-indeksi, mikä viittaa borreliavasta-ainelöydökseen, mutta tulos jäi alle viitteen ja tulkittiin siksi negatiiviseksi), niin pidän ihan mahdollisena, että hän tekee sellaisen tulkinnan, että tulehduksen paraneminen on ollut "spontaania" eikä sitä edeltävillä borrelioosihoidoilla ole mitään tekemistä tilanteen kohenemisen kanssa. Nähtäväksi jää, haluaako tämä neurologi kuitenkin uusia likvornäytteen oton, likvorissa kun on todettu tulehdusmuutoksia yhtä pitkään kuin tulehdusta on ollut nähtävissä pään MRI:ssakin. Olisi erittäin mielenkiintoista nähdä, ovatko tulehdusmuutokset vähentyneet nyt myös likvorissa näiden saamieni borrelioosihoitojen myötä, mutta en tiedä, onko tuo riittävä syy suostua jälleen toimenpiteeseen, joka vie voimat pitkäksi ajaksi eikä ole missään nimessä riskitön. Muistelen myös lukeneeni, että hyvinkin voi mennä vuodenkin verran aikaa, ennen kuin antibioottihoitojen vaikutukset näkyvät, jos näkyvät, selkäydinnesteessä, joten mikään kiire likvornäytteen ottamisella ei käsittääkseni ole. Jos neurologi on edelleen sitä mieltä, että minulla ei voi olla borrelioosia, niin olisi toki mukavaa kuulla jotain vaihtoehtoisia teorioita siitä, mikä oireeni ja sairauteni aiheuttaa. Kyseinen neurologi on ilmeisesti aika hyvin perehtynyt erilaisiin harvinaisiin neurologisiin sairauksiin, joten osaamista pitäisi löytyä, jos vaan halua ajatella laajemmin on.

Vaikka tautini parhaiten tuntevat ja minua pitkään hoitaneet lääkärit (neuro-oftalmologi ja neurologi) ovatkin olleet sitä mieltä, että minun tapauksessani ms-tauti / demyelinisoiva tauti ei ole ollut mitenkään todennäköinen vaihtoehto, koska taudinkuva on erilainen, ja vaikka tietyt borrelioositestit viittaavat borrelioosiin, niin tuleepa mieleeni myös eräs tutkimus, jossa juuri ms-tautipotilaita ja heidän potemaansa näköhermon tulehdusta hoidettiin hyvin tuloksin nimenomaan antibiootilla, tarkemmin sanoen minosykliini-nimisellä antibiootilla. Kyseessä on tetrasykliini-antibioottiryhmään kuuluva antibiootti ja sen keskeinen ero esimerkiksi yleisemmin Suomessa käytettyyn tetrasykliiniin, doksisykliiniin, on se, että minosykliini kulkeutuu doksisykliiniä paremmin aivokudokseen ja omaa näin todennäköisemmin positiivisia vaikutuksia keskushermostosairauksiin. Siitä voi olla apua esimerkiksi MS-tautiin niin, että se lieventää MS-taudin oirekuvaa sekä hidastaa taudin kehittymistä. Eläinkoemalleissa näköhermon tulehdusta matkivaan taudinkuvaan on saatu helpotusta minosykliinillä. Herää kysymys, että jos antibiootti, esim. minosykliini, todella puree ms-tautiin, niin voisiko myös muista keskushermostovaikutuksia omaavista antibiooteista, kuten esimerkiksi iv-keftriaksonista, olla apua samaan tautiin? Olisiko siis teoriassa mahdollista, että minulla sittenkin voisi olla (demyelinoiva?) autoimmuunitauti, johon olisin saanut nyt apua esimerkiksi keftriaksonista? Lisäksi olen syönyt edellä mainittua doksisykliiniä, jonka keskushermostovaikutukset ovat minosykliiniä heikommat - minosykliiniä en siis ole koskaan toiveistani huolimatta päässyt kokeilemaan (olisin halunnut kokeilla sitä, doksisykliinin sijaan, yhdistelmänä atsitromysiinin kanssa, koska tämä on ollut toimiva yhdistelmä monille borrelioosipotilaille). Olisi kiinnostavaa tietää, mikä on se mekanismi, minkä kautta antibioottihoito voi auttaa autoimmuunisairauksista kärsiviä; vai olisiko mahdollista, että näillä antibiooteista apua saaneilla ms-tautipotilailla onkin ollut kokonaan väärä diagnoosi tai että ainakin sen taustalla jyllää bakteeri-infektio, johon antibiootit purevat? Lymen tauti on tunnetusti lukuisten muiden tautien mestarimatkija, ja toisaalta se toimii usein laukaisevana tekijänä monille eri autoimmuunitaudeille, mukaan lukien ms-tauti. 

Tulossa on mielenkiintoinen neurologikäynti.

perjantai 22. tammikuuta 2016

Ty Bollinger: suolisto, immuunipuolustus ja syöpä

Vaikka syöpä ei suoranaisesti kuulukaan niihin aiheisiin, joista yleensä kirjoitan, niin nyt tekee mieli ottaa käsittelyyn eräs nettiseminaariesitys, jossa aihetta käsiteltiin - kytkeytyen kysymyksiin suolistosta ja immuunijärjestelmän toiminnasta eli aiheisiin, jotka taas ovat jo pitkään olleet kiinnostukseni kohteena. Toki syöpä itsessäänkin on aiheena kiinnostava, koska on sairautena niin yleinen ja koska lähipiiristänikin löytyy syöpää sairastavia tai sairastaneita ihmisiä. Lisäksi myös omalla kohdalla syöpäriski on kohonnut sukurasitteen ja epäbalanssissa olevan, sairastamisen ja lääkitysten myötä heikentyneen immuunijärjestelmän vuoksi, joten siksikin aihe kiinnostaa.

Tämä mainitsemani esitys on Ty Bollingerin - sama mies, jolle kuuluu thetruthaboutcancer.com -sivusto dokumenttisarjoineen (lienevät tuttuja monille syöpäasiaan holistisemmin perehtyneelle) - Heal Your Gut Summitissa pitämä puhe ja löytyy tämän linkin takaa (valitettavasti videon maksuton katseluaika on päättynyt, mutta tämän ja summitin muut esitykset voi halutessaan lunastaa maksua vastaan omaan käyttöönsä).

Bollinger käsittelee esityksessään siis suoliston, immuunijärjestelmän ja syövän välistä yhteyttä. Syöpä on aina oire, joka kertoo epäbalanssissa olevasta ja huonosti toimivasta immuunijärjestelmästä. Jos immuunijärjestelmä on terve ja toimii moitteettomasti, ei syövän ole mahdollista kehittyä, koska elimistön omat puolustusmekanismit pystyvät hoitelemaan vahingollisesti toimivat, syöväksi kehittymässä olevat solut. Syövät ovat nykyään niin yleisiä, koska toksinen ympäristömme sekä epäterveelliset ruokatottumukset vahingoittavat immuunijärjestelmäämme altistaen elimistömme syövälle. 80 % vastustuskyvystämme on suolistossamme, joten suolisto-ongelmat ovat tyypillisesti osa immuunijärjestelmän ongelmia sekä syövän kehittymiselle altistava tekijä.

Kun syöpä pääsee suoliston ongelmien ja heikentyneen immuunijärjestelmän toiminnan myötä kehittymään, niin sitä lähdetään konventionaalisen lääketieteen keinoin hoitamaan keskittyen oireiden hoitoon - kasvainten ja syöpäsolujen poistamiseen ja tuhoamiseen (välineinä leikkaukset, sädetykset ja kemoterapia). Varsinainen sairauden syy, immuunijärjestelmän ongelmat, jää tässä lähestymistavassa huomioimatta ja hoitamatta, ja konventionaaliset hoidot itse asiassa vahingoittavat immuunijärjestelmää vielä lisää, jopa pahentaen potilaan kokonaistilannetta. Havaitut syöpäsolut ja kasvaimet saatetaan saada konventionaalisin menetelmin poistettua, mutta koska kasvain on vain oire immuunijärjestelmän ongelmista, niin elimistö on edelleen sairas - tämä tilanne vain maskeerataan hetkeksi piiloon oireiden hoidolla. Jos ja kun juurisyy jää vain konventionaalisiin hoitoihin tukeutuen hoitamatta, on tilanne hyvin usein se, että syöpää ei missään vaiheessa saada kokonaan pois, vaan se vain vaihtaa myöhemmin paikkaa jonnekin muualle elimistössä. Konventionaaliset hoidot eivät voi yksinään sairautta parantaa, koska ne tuhoavat ne elimistön omat puolustusmekanismit, jotka sille on luotu sairauksilta puolustautumista varten.

Bollingerin mukaan ainoa toimiva, juurisyytä hoitava hoito syöpään on antaa elimistölle ne asiat, mitä se tarvitsee voidakseen toimia oikein ja tehokkaasti. On tuettava immuunipuolustuksen toimintaa ja suoliston hoitamisella ja tukemisella on tärkeä rooli tässä. Käytännön tasolla tämä merkitsee ainakin seuraavia asioita:

  • Prosessoidusta sokerista ja nopeista hiilihydraateista luopuminen, sillä näiden syöminen tukahduttaa immuunipuolustuksen toimintaa sekä ruokkii syöpäsoluja. (Jo pieni annos sokeria tai isompi määrä korkean glykeemisen indeksin omaavia hiilihydraatteja lamaa immuunipuolustuksen toiminnan 6-12 tunniksi.) 
  • Prosessoiduista ja pakatuista ruoka-aineista luopuminen, sillä nämä sisältävät yleensä geenimuunneltuja ainesosia sekä tyhjiä kaloreita vailla elimistön tarvitsemia ravintoaineita.
  • Puhtaaseen, ravinteikkaaseen luomuruokaan panostaminen. 
  • Seuraavien syövältä suojaavien, immuunipuolustusta tukevien ruoka-aineiden nauttiminen runsaissa määrin: kurkumiini, erilaiset rypäleet, marjat, vihreä tee sekä lääkinnälliset sienet. 
  • Lisäravinteiden, jotka tukevat immuunipuolustuksen toimintaa sekä detoksifikaatiota, käyttäminen. Nämä auttavat elimistöä paremmin kestämään myös rankkoja konventionaalisen lääketieteen syöpäkasvainten hävittämisessä käyttämiä hoitoja. 
  • Kelaatioterapiat sisältäen tehokasta detoksifikaatiota ja raskasmetallien poistoa. 
  • Stressin välttäminen mahdollisuuksien mukaan sekä stressinhallintakeinojen käyttöön ottaminen, sillä stressi ja negatiiviset tunteet lamaavat immuunijärjestelmän toimintaa sekä sotkevat korkean kortisolin myötä myös hormonitasapainon, altistaen mm. hormoniperäisille syöville.  
Edellä mainituista keinoista tukea immuunipuolustuksen toimintaa hyötyvät paitsi syöpäpotilaat, niin myös ihan jokainen ihminen ja varsinkin he (me), joilla on jo jonkinlaisia ongelmia immuunipuolustuksen kanssa. Syöpää ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä Bollinger suosittelee edellä mainittujen asioiden lisäksi elimistön kokonaisvaltaista detoksifikaatiokuuria vähintään kerran vuodessa. Tapoja detoxata on monia (esim. käyttäen kiinalaisen lääketieteen tähän tarkoitukseen käyttämiä yrttejä) ja netistä löytyy paljon tietoa tästä asiasta, mutta yhteistä kaikille detoxkuureille on se, että puhdistautumisen täytyy lähteä liikkeelle suoliston puhdistamisesta. Maksa on detoxissa se varsinainen avaintekijä, mutta jotta maksa voi puhdistua, on suoliston jo oltava puhdas.  

///

Kun nyt mietin oman suolistoni ja immuunipuolustukseni tilannetta sekä syöpäriskiäni, niin tiedossani on monta tekijää, jotka kasvattavat riskiäni sairastua syöpään. Näitä ovat ainakin seuraavat asiat:

  • Olen syönyt viisi vuotta immunosuppressiivisia lääkkeitä (kortisonia ja solunsalpaajia), joiden käytön tarkoituskin on lamata immuunijärjestelmän toimintaa. Näistä lääkkeistä solunsalpaajan (atsatiopriini) käyttöön liittyy lisäksi jonkin verran kohonnut riski sairastua syöpään. 
  • Infectolabissa teettämäni CD57+NK -solutestin mukaan näiden solujen määrä on minulla ollut hyvin matala, alimmillaan 20 (kun viitteen alaraja on 130), mikä viittaa immunosuppressiiviseen tilaan. CD-soluilla on tärkeä tehtävä immuunipuolustuksessa, mutta minulle ei ole vielä ihan selvää, mitä tämä tilanne merkitsee esim. syöpäsoluilta puolustautumisen kannalta. Jos jollakulla blogini lukijalla on tästä tarkempaa tietoa, niin kuulisin asiasta mielelläni lisää (jätäthän siis kommentin, jos tiedät tästä enemmän!). 
  • Suolistossani on jo pitkään ollut ongelmia, joiden tarkempi aiheuttaja ja luonne on jäänyt epäselväksi. Viljojen ja lehmänmaidon jättäminen pois ruokavaliosta normalisoi nopeasti laskon sekä rauhoitti vuosikausia kestäneen matala-asteisen kuumeilun, joten viljat ja/tai lehmänmaito aiheuttavat elimistössäni tulehdusta, vaikka tarkempi mekanismi onkin jäänyt epäselväksi. Lisäksi kärsin syyltään epäselväksi jääneestä B12-vitamiinin puutoksesta sekä anemiataopumuksesta - nämä puutokset kuitenkin korjaantuvat suurella määrällä metyylikobalamiinimuotoista B12-vitamiinilisää sekä säännöllisillä suun kautta otettavilla rautakuureilla. Suolisto on tähystetty molemmista päistä ja lisäksi on tehty vielä kapseliendoskopia, mutta missään näissä tutkimuksissa tai myöskään otetuissa verikokeissa ei ole löydetty mitään näitä ongelmia selittävää. Todennäköisesti kärsin tai olen ainakin kärsinyt vuotavan suolen oireyhtymästä. 
  • Suolistoni ja vastustuskykyni on joutunut edelleen koville kuluneen vuoden aikana saamieni pitkien antibioottikuurien (iv + oraalisesti otettavat antibiootit) myötä. 
  • Pitkäaikaisen sairastelun sekä viiden vuoden kortisonikuurin myötä kortisoliarvoni ovat olleet sekaisin, mikä altistaa koko muunkin hormonitasapainon heilahtelulle ja sitä kautta hormoniperäisille syöville. 
  • Maksani on ollut pitkään kovalla koetuksella syömieni lääkkeiden ja lisäravinteiden vuoksi, mikä näkynee sen kyvyssä käsitellä elimistöön tulevia myrkkyjä. 
  • Sukuni on varsinkin isäni puolelta melkoisen syöpäinen, joten myös sukurasitetta sairastua syöpään löytyy.  
  • Minulla on edelleen suussani amalgaamipaikka sekä juurihoidettuja hampaita, mikä tarkoittaa sitä, että suustani saattaa erittyä muualle elimistööni bakteereja ja myrkkyjä, jotka rasittavat elimistöäni ja haastavat huonosti toimivaa immuunipuolustustani.
  • On todennäköistä, että todennäköisen borrelioositartuntani mukana olen saanut myös joitain lisäinfektioita ja että aiemmin elimistössäni latenttina olleita viruksia on immuunipuolustuksen huonon tilanteen vuoksi uudelleen aktivoitunut. Moniin lisäinfektioihin ja viruksiin liittyy kohonnut syöpäriski. 
Toisaalta, onneksi minulla on jo käytössä monia Bollingerin mainitsemia keinoja tukea immuunipuolustustani ja suolistoani:

  • Hoidan suolistoani ja tuen immuunipuolustustani välttelemällä minulle sopimattomia, tulehdusta aiheuttavia ruoka-aineita sekä käytän säännöllisesti probiootteja ja kuitulisiä. Fermentoituja ruokiakin käytän jonkin verran, mutta voisin suosia niitä ruokavaliossani vielä huomattavasti enemmän. Otan kimchin ja vesikefiirin valmistamisen jälleen osaksi säännöllistä ruokarutiiniani. Pyrin käyttämään säännöllisesti myös syövältä ja tulehduksilta suojaavia ruoka-aineita, kuten kurkumiinia, resveratrolia, vihreää teetä ja marjoja. Valmistan itse suurimman osan ruoistani käyttäen mahdollisimman puhtaita ja käsittelemättömiä raaka-aineita. Valitettavasti vain murto-osa käyttämistäni ruoka-aineista on luomua, tässä suhteessa olisi paljon parantamisen varaa. Lisäksi sokeria ja nopeita hiilihydraatteja kuluu taas nykyään jonkin verran, näistä olisi varaa karsia ja näiden karsiminen olisi Bollingerinkin mukaan ensisijaisen tärkeää.   
  • Elämässäni on tällä hetkellä monia stressiä aiheuttavia tekijöitä, mutta opettelen koko ajan keinoja, joiden avulla tuota stressiä hallita sekä osata rentoutua myös stressin keskellä. Kortisolien tasaamisessa apunani on ollut myös ns. circadian-metodi, jonka mukaisesti otan aamun ensimmäiset kilpirauhaslääkkeeni (liotyroniinin).
  • Käytän useita lisäravinteita, joiden tehtävänä on tukea detoksifikaatiota sekä immuunipuolustusta. Vähintään kerran vuodessa läpi vedettävä detoxkuuri on asia, joka kannattaisi myös toteuttaa.   
  • Pyrin kaikin käytössäni olevin keinoin hoitamaan todennäköisesti sairastamaani kroonista infektiota sekä sen mahdollisia lisäinfektioita ja uudelleen aktivoituneita viruksia ja toivon, että saan näiden hoitojen avulla immuunipuolustuksenikin toipumaan niin hyvään kuntoon, että se kykenee taistelemaan myös mahdollisia syöpäsoluja vastaan.