torstai 2. helmikuuta 2017

D-vitamiinin ja infektioiden yhteydestä

Kun seuraa kirjoittelua eri medioissa ja keskustelua terveysaiheisilla keskustelupalstoilla, niin ei voi olla huomaamatta, että aikamoinen d-vitamiinibuumi on käynnissä. Hurjia määriä d-vitamiinilisiä syödään jopa ilman, että on mittautettu omia d-vitamiinitasoja, tai jos jotain laboratoriokokeita on otettu, niin yleensä on mittautettu ainoastaan d-vitamiinin varastoarvo eli kalsidioli, joka ei yksinään anna luotettavaa tietoa d-vitamiinistatuksesta.

Itse en uskalla syödä kuin pientä määrää d-vitamiinilisää, huolimatta siitä, että kalsidioliarvoni on ollut ajoittain hyvin matala, ja syynä tähän on se, että matalasta kalsidioliarvostani huolimatta kalsitrioliarvoni, joka kertoo aktiivisen d-vitamiinin määrästä veressä, on ollut melkoisen korkea. Minulla ei siis ole d-vitamiinin puutosta, vaikka niin voisi luulla, jos näkisi vain kalsidioliarvoni, vaan d-vitamiinitasoni on päin vastoin liian korkea. Endokrinologi, joka aikanaan kommentoi tätä minulla esiintyvää matalan kalsidiolin ja korkean kalsitriolin yhdistelmää, väitti, että korkea kalsitrioliarvoni johtuu hyperparatyreoosista eli lisäkilpirauhasen liikatoiminnasta, ja hän määräsi minulle hoidoksi d-vitamiini- ja kalsiumlisän. Hän ei katsonut aiheelliseksi edes mittauttaa parathormonitasojani väitteensä paikkaansapitävyyden todisteeksi, vaan perusti väitteensä pelkälle oletukselle. En aloittanut d- ja kalsiumlisän syömistä, vaan vaadin saada parathormonitasoni tarkistetuksi, ja lopulta toinen lääkäri sen minulta mittauttikin. Testin tulos kertoi, ettei minulla ole hyperparatyreoosia. Minulla oli liian korkea kalsitrioli yhdistyneenä liian matalaan kalsidioliin sekä normaalilla tasolla oleva parathormoni ja kalsium, mikä johti ajatukseni teoriaan, jonka mukaan vääristyneen d-vitamiiniaineenvaihduntani taustalla saattaakin olla jokin tautiprosessi, joka tuota vääristymistä aiheuttaa. Tämä teoria takaraivossani olen vältellyt vuosikausia d-vitamiinilisiä ensin kokonaan, minkä jälkeen, tautini hieman rauhoituttua, olen uskaltautunut kokeilemaan pieniä määriä d:tä. Aina uuden lääkärin pakeille osuessani olen kysellyt lääkärin mielipidettä koskien d-vitamiinistatustani ja mahdollista tarvetta d-vitamiinilisän syömiselle, mutta useimmat lääkärit eivät ole osanneet antaa asiaani minkäänlaisia perusteltuja kommentteja. Vasta tämä viimeisin funktionaalinen lääkärini, jolla kävin kesällä, oli aiheeseen perehtynyt. Hän antoi minulle myös aihetta käsittelevän artikkelin, jota olen nyt yrittänyt lukea ja sisäistää.

Artikkeli on nimeltään Inflammation and vitamin D: the infection connection ja sen ovat kirjoittaneet Meg Mangin, Rebecca Sinha ja Kelly Fincher. Artikkeli on julkaistu Inflammation Research -lehdessä vuonna 2014. (Linkki artikkeliin.)

Artikkelin pääpointti on seuraava: kohonnut kalsitrioli, johon usein liittyy matala kalsidioli, ja jonka yhteydessä kalsium, fosfaatti ja parathormoni ovat normaalilla tasolla, on virheellisesti toimivan d-hormoniaineenvaihdunnan merkki ja kertoo siitä, että immuunisysteemi kilpailee parasiittisten mikrobien kanssa d-hormonireseptorien dominanssista.

D-vitamiinireseptorien tehokkaalla toiminnalla on erittäin suuri rooli immuunijärjestelmän tehokkaassa ja tasapainoisessa toiminnassa. Kalsitriolin sitoutuminen solujen tumassa olevaan d-hormonireseptoriin käynnistää prosessin, jossa vapautuu antimikrobiaalisia peptidejä, jotka hyökkäävät elimistöön tunkeutuneiden patogeenien kimppuun, tuhoten ne. Jos elimistössä on kuitenkin käynnissä solunsisäisten bakteerien aiheuttama infektio, voivat nuo bakteerit tunkeutua solujen d-hormonireseptoreihin (ja ne tunkeutuvat erityisesti puolustuksesta huolehtivien makrofagien d-hormonireseptoreihin!), sekoittaen reseptorien toiminnan ja sitä kautta myös d-hormoniaineenvaihdunnan, koska kalsitrioli ei pääse toteuttamaan tehtäviään reseptoreissa ja koska tällä on vaikutuksensa myös kalsidioliin, joka toimii yhteistyössä kalsitriolin kanssa. Niitä havaittuja ja mahdollisia mekanismeja, joiden kautta tämä d-hormonitoiminnan vääristyminen tällaisessa tilanteessa tapahtuu, on hahmoteltu artikkelissa. Joka tapauksessa kalsitriolin määrä nousee ja kalsidiolin laskee, mikä johtaa helposti virheellisiin päätelmiin d-vitamiinipuutoksesta ja tarpeesta nauttia d-vitamiinilisää, sillä seurauksella, että d-lisän nauttimisen myötä kalsitriolin määrä nousee entisestään, aiheuttaen sekä immunosuppressiivisen tilanteen että kroonisen tulehdustilan ja infektion elimistössä. Tilanteen korjaamiseksi artikkelissa esitetään hoitoja, joilla pyritään tuhoamaan solunsisäiset bakteerit, korjaamaan d-hormonireseptorien virheellinen toiminta sekä minimoimaan d-vitamiinin liikasaanti.

Artikkelissa keskustellaan myös häiriintyneen d-hormoniaineenvaihdunnan vaikutuksesta luuston terveyteen ja todetaan, että d-vitamiinilisän nauttiminen kroonisesta bakteeri-infektiosta kärsivien kohdalla, huolimatta näennäisestä d-vitamiinipuutoksesta, joka on todettu mittaamalla pelkkä kalsidioli, voi jouduttaa osteoporoosin kehittymistä ja pahentaa jo olemassa olevaa osteoporoosia. Tautiprosessi johtaa siihen, että kalsidioli metabolisoituu erittäin nopeasti kalsitrioliksi, aikaan saaden luuston kannalta kaikkein huonoimman mahdollisen yhdistelmän, matalan kalsidiolin ja korkean kalsitriolin.


Suosittelen lämpimästi artikkeliin perehtymistä erityisesti kroonisesti sairaille, jotka syövät isoa määrää d-vitamiinilisää perustuen pelkälle matalalle kalsidioliarvolle (jonka laboratoriolyhenne on P- D-25).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti