keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

"Tsemppii!"

Kuinka tyhmä sitä voi ihminen olla. Hämmästyin ja häkellyin, kun kolme lääkäriä yhdestä suusta totesi minulle lääkäritapaamisessa, että valkosoluylimäärän selkeästi korjaantumaan lähteminen likvorissa ei kerrokaan siitä, että kroonisen infektion diagnoosi on oikea, vaan että se on "satunnaisvaihtelua" ja kertoo siitä, että kyseessä on "jokin epäspesifi immunologinen reaktio" tai oikeastaan vain immunologisen reaktion jälkitila. Vasta kotona tajusin, että tämä järjen vastainen selitys on ihan looginen: jos lääkärit myöntäisivät, että pleosytoosin korjaantumaan lähteminen kertoisi infektiosta, he joutuisivat myöntämään, että kroonistunut borrelioosi ei aina hoidukaan tavanomaisesti annettavilla antibioottikuureilla! Myöskin tulehdusmuutoksen siistiytyminen pään mri:sta juuri antibioottihoidon jälkeen oli "spontaania paranemista" ja sattumaa. Minulla on nyt lääkäreiden mukaan keskushermostossani siis epäspesifi inflammaatio ja immunologisen reaktion jälkitila, jolle ei voi tehdä mitään, eikä minun kuulemma kannata stressata keskushermostossani käynnissä olevasta tulehduksesta tai työkyvyttömyyttä aiheuttavista oireista, vaan minun kannattaa vaan opetella elämään oireiden kanssa. Tsemppiä toivottelivat vielä pois lähtiessäni. 

Voi olla, että en kuitenkaan jää sohvalle tumput suorassa makaamaan, sokeutumista tai pyörätuoliin joutumista odottelemaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti